Tupakointi ja yhteiskunta
Ei tarvitse olla kummoinenkaan meedio väittäessään, että tupakointi tullaan kieltämään tulevaisuudessa. Itse veikkailen, että tulevan 20 vuoden sisällä tupakkatuotteet kielletään ja niitä tapaa korkeintaan mustan pörssin markkinoilla ja kaukomatkoilla.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL:n Savuton Suomi 2040 -hanke piirtelee samoja näkymiä, mutta piirun verran pidemmällä aikavälillä. Jo Suomen tupakkalaki heijastelee samaa, sen tavoitteena on ”ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen” (698/2010, 1 § 2 mom.).
Ei se sinänsä ihme ole, ei tupakoinnin haitat ja epäterveellisyys ole kenellekään uutinen, ei tupakoitsijalle eikä tupakoimattomalle. Äitini ystävällisesti nimitti minua kakkosluokan kansalaiseksi tupakointini vuoksi. Ja lainsuojattomaksi. Kunnon villin lännen meininki! Mutta niin se näyttää olevan. Tupakoitsijat ajetaan ahtaalle ja tupakoitsijat antavat sen tapahtua. Koska terveys. THL:n mukaan kaksi kolmesta tupakoivasta haluaisi lopettaa ja neljä viidestä on huolissaan tupakoinnin terveyshaitoista.
Tupakointiin on koitettu puuttua elinaikanani monin tavoin ja kiihtyvällä tahdilla. Hinnankorotukset ovat olleet jatkuvia. Kun aloitin tupakoinnin 90-luvun loppupuolella maksoi Marlboro-aski muistaakseni noin 20 markkaa. Euroon siirryttäessä hinta oli tasan 4 euroa ja tänä päivänä 5,40 euroa. Joskus vannoin, että lopetan tupakoinnin heti, kun oma merkkini maksaa yli femman. Sekin aika on siis koittanut jo. Työterveyslaitoksen teemajohtaja Kari Reijula on ehdotellut tupakka-askin hinnan nostamista Australian ja Uuden-Seelannin esimerkkiä seuraamalla kymmeneen euroon. En ihmettelisi jos näinkin kävisi.
Tupakointi on kielletty yhä useammissa paikoissa. Työpaikat julistautuvat järjestään savuttomiksi työpaikoiksi ja nyt viimeisimpänä oma yliopistoni alkoi tituleeraamaan itseään savuttomana kampuksena. Absurdilta tosin tuntui entisellä työpaikallani vanhempien työntekijöiden kertomukset, kuinka ennen röökiä vedeltiin siinä tiskillä, samalla kun palveltiin asiakasta. Ehkä minäkin kerron joskus tarinoita jälkipolville, kuinka ennen vanhaan tupakkaa sai ostaa kaupasta ja sitä sai polttaa ravintolassa! Suunta lienee ollut ihan oikea (en minä tokikaan halua muiden ilmaa myrkyttää), vaikka onhan ne ravintoloiden tupakkakopit nyt ihan kauheita. Ja vaikka olen jäävi sanomaan, niin sanompa silti: valitsen mieluummin tupakanhajun baarissa, kuin sen nykyisen ihmisen ja pierun hajun, joka useissa täyteen tupatuissa yökerhoissa iskee vasten kasvoja. Trendi on nyt se, että tupakoitsijat ajetaan joko pieniin koppeihin (joiden ilmanvaihto on hyvin kyseenalainen) tai sitten kyyristelemään tarkoin määritellyille häpeäpaikoille ulos, jossa ohikulkijat voivat heille osoittaa sääliviä katseita. Parveketupakointi tultaneen kieltämään myöskin lähiaikoina. Edes kotonaan ei tupakoitsija ole enää turvassa.
EU:ssa ollaan ottamassa vielä kovemmat aseet käyttöön. Uudessa direktiiviehdotuksessa pakkausmerkinnät ja pakkaukset yhdenmukaistetaan. Makuaineet kielletään. Sähkötupakat otetaan sääntelyn piiriin ja tietyn nikotiinirajan ylittävät tuotteet ovat sallittuja vain mikäli ne ovat hyväksytty lääkkeiksi. Ja niin edelleen… Ahtaalle menee. Hyvästi siis mentholsavukkeille, hyvästi somille ohuille glamour-savukkeille ja todennäköisesti hyvästi myös sähkötupakalle, joka on minun salainen aseeni tupakoinnin lopettamisessa.
En siis voi puhua aidosti omasta päätöksestäni lopettaa tupakanpoltto. Sitä ohjaillaan paljon korkeammalta taholta. Itsemääräämisoikeudesta ei voida puhua enää edes samana päivänä tupakoinnin kanssa. En minä kuitenkaan barrikadeille ole nousemassa, ja tuskin nousevat muutkaan tupakoitsijat. Koska kyllä me tiedämme. Tupakoitsijat alistuvat. Minä yritän tehdä sen, mitä minulta odotetaan ja mikä on kaikille parhaaksi. Jään vain miettimään sitä, että minkä muun vastaavan asian kohdalla vastaava holhoaminen olisi mahdollista ilman helvetillistä meteliä ja mielenosoituksia?
Lähteet: THL, Euroopan komissio