Hei, me muutetaan.
Voi jestas sentään, huokaisee Lipa heti alkuun. Melkoinen viikko takana.
Lyhyesti tiivistettynä: löysimme uuden asunnon, muutamme toiselle paikkakunnalle helmikuussa. Olen hämmentynyt.
Ei tämä nyt ihan puskista kuitenkaan tullut, olemme katselleet asuntoilmoituksia aina silloin tällöin siitä saakka kun hraMies valmistui viime keväänä. Epäselvää oli kuitenkin, että mistä haetaan ja mitä. Nyt vuoden vaihteessa hraMies aloitti uudessa työpaikassa, jonne matkaa kertyy 100 kilometriä suuntaansa. Turussa asuminen oli kyseenalaistettava. Itsellänihän on se tilanne, että opiskelen tällä hetkellä kokoaikaisesti, mutta opintoni ovat kuitenkin suuressa määrin itsenäisiä, joten minun ei tarvitse olla läsnä päivittäin. Minun on siis helpompi joustaa. Tämän jälkeen pohdimme katsottaisiinko asuntoa hraMiehen työpaikan paikkakunnalta vai puolestavälistä matkaa Turkuun. Tässä asiassa emme oikeastaan ehtineet tekemään lopullista päätöstä ennenkuin asia jo ratkaisi itse itsensä: muutamme lähelle työpaikkaa.
Viime viikon vietimme hraMiehen lapsuuden kodissa, joka sijaitsee samalla työpaikan viereisellä paikkakunnalla. HraMies kulki päivisin töissä, mutta minulla ei ollut mitään ohjelmaa. Niimpä katselimme asuntoilmoituksia avo-appivanhempien kanssa. Välittäjän luona piipahtaessa meidät napattiin auton kyytiin välittömästi ja vietiin kierrokselle. Asuntonäyttöjä kertyikin sitten lopulta viikon jokaiselle päivälle. Emme olleet lopullisesti päättäneet sitäkään haluammeko vuokralle vai ostammeko oman, emmekä myöskään olleet varmoja asumismuodosta. Tiesimme ainoastaan, että kerrostaloon emme enää muuta, joten vaihtoehtoina olivat rivitalo-osakkeet ja omakotitalot. Vuokralla asumista puolsi minun opiskeluni (opiskelija lyhentää vähän heikosti asuntolainaa), sekä epäselvä tulevaisuus. Emme oikein osaa sijoittaa itseämme muutaman vuoden päähän: mitä silloin teemme ja missä. Omistusasumista ei tarvinne perustella sen enempää. Oma olisi oma. Rivari vs. omakotitalo pohdinnat liittyivät omistamiseen: rivari olisi helpompi mm. siksi että sen saisi myytyä helpommin, mikäli paikkakunnan vaihdos tulisi eteen tulevaisuudessa. Omakotitaloa me kuitenkin himoitsimme salaisesti ja vähemmän salaisesti.
Ei tarvinnut näitäkään asioita päättää, sillä kuten sanottu, asia ratkaisi itse itsensä. Välittäjä ilmoitti torstaina, että nyt hänelle tuli asunto, joka on kuin meille tarkoitettu. Pääsimme katsomaan asuntoa perjantaina ja oikeassa välittäjä oli. Se oli meidän asuntomme! Asia ratkesi samantien, me muuttaisimme siihen. Se on rivitalo ja se on vuokra-asunto (erittäin huokealla vuokralla) ja halutessa sen voi lunastaa tulevaisuudessa. Se on järkiratkaisu.
Minä en ole nopeiden siirtojen ihminen, joten siksi olen niin kovin hämmentynyt. Oletin muuttamisen olevan ajankohtaista aikaisintaan joskus keväällä, mahdollisesti vasta vuodenkin päästä. Muuttoon on aikaa kuukausi!
Muuttaminen tulee varmaankin näkymään tässä blogissakin. Mikään sisustamisen ihmelapsi en ole, mutta on kiva jakaa ajatuksia siitä mikä on itselle ajankohtaista. Minua jännittää myös jo etukäteen miten kasvava stressikerroin vaikuttaa tähän varsinaiseen elämänprojektiini, tupakkalakkoon. Tähän saakka kaikki hyvin, olen ollut polttamatta jo yli viikon! Yksi etappi on siis taas saavutettu ja kohti uusia ollaan matkalla. Hyvä tyttö, tapu tapu.
Kuvituksena auringonlaskuja vanhan asunnon parvekkeelta. Ihan muuten vaan.