Miten sisustamisessa voi ottaa huomioon eettisyyden ja ekologisuuden? Haluaisin, että kotini olisi kaunis sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Kuten huomaatte, en vieläkään uskaltanut tarttua siihen säilytyskysymykseen. 

Inhokkisanani maailmassa on kuluttaja. Ajatus siitä että tehtävämme tässä maailmassa on kuluttaa asioita on todella vastenmielinen. Kuitenkin ammattini on luoda maailmaan uusia esineitä ja uusia tiloja ja siinä on kieltämättä pieni ristiriita. Tietenkin muotoilun avulla pyritään luomaan niitä pitkäikäisiä esineitä ja tiloja, ei täytettä kaatopaikoille. 

Koti on mielestäni yhtä tärkeä persoonallisuuden jatke kuin vaikkapa vaatteet ja se että viihtyy kotonaan on ihmisen hyvinvoinnille korvaamatonta. Siksipä jos jotain esinettä todella haluaa, ei ehkä ole järkevää kieltäytyä siitä ekologisuuden nimissä. Kun esine on hyvin tehty ja sitä kohtelee rakkaudella, sen elinkaari on todennäköisesti pitempi kuin sinun. Kuulin jostain että suomalaiset ostavat uuden sohvan joka viides vuosi. Mutta ruotsalaiset ovat vielä pahempia, he taisivat ostaa uuden sohvan joka kolmas vuosi. Käy sääliksi niitä sohvia. Niitä ei ole rakastettu.

Huonekaluteollisuus on edennyt viimeaikoina aimo harppauksin vastuullisuudessa. Ja sehän onkin hyvä tavoite – että voisimme valita hyvistä vaihtoehdoista parhaan eikä tarvisi tehdä omaa tutkimustyötä siitä mikä on vastuullisin vaihtoehto. Muutenkin ekologisuus on niin monimutkainen kuvio, että jo se että tähtää PAREMPAAN ratkaisuun on hyvä. Paras on niin vaikea määritellä. 

Kokosin alle muutamia ekologisia kalusteita ja ratkaisuja, joista itse olen viime aikoina inspiroitunut. Ensimmäisenä on tanskalaisen Komplotin Haylle jo vuonna 2007 suunnittelma Nobody chair, joka on valmistettu kierrätetystä PET-huovasta eli vanhoista muovipulloista. 

Heikki Ruohon Kenno on paksusta pahvista valmistettu tuoli, joka on kevyt, mutta tukeva.   Pintaan saa vaikka haluamansa printin.

Mikko Laakkosen Innolle suunnittelemassa Kolassa on käytetty samaa PET-huopaa kuin Nobody chairissa. 

Alla oleva on hieno projekti, johon törmäsin Berliinin DMY-tapahtumassa keväällä. Dirk Van Der KKooij on suunnitellut laitteen joka pursottaa kierrätysmuovia haluttuun muotoon – tuoliksi tai pöydiksi. Tekniikka johtaa raidalliseen ja hieman sattumanvaraiseen lopputulokseen, mikä saa näkyä.

Samassa tapahtumassa oli tämä työ, jossa paksu veistoksellinen tekstiili asetetaan tuolin tai sohvan päälle hupuksi. En enää muista kuka oli työn takana, mutta hieno tapa muuttaa tylsä muovituoli luksukseksi. 

Apua, kaikki mun esimerkit on tuoleja. No, alla on on ei-tuoli: kanadalaisen Mioculturen Nomad-seinäjärjestelmä. Litteät pahviset palaset liitetään yhteen, jolloin niistä voi rakentaa väliseiniä. Täydellinen systeemi esimerkiksi avokonttoreihin. Kuva on Grey Area-pelifirman tiloista, jonka suunnittelimme Marikan kanssa. 

 Summa summarum:

1. Säilytä, hoida, korjaa ja tarvittaessa muokkaa

2. Kierrätä jos luovut jostain

3. Suosi luonnonmateriaaleja (puutuoli on sellaisenaan ekologinen ilman mitään vippaskonsteja)

4. Hanki vain tarpeeseen, vältä väliaikaisratkaisuja

Näitä kun noudatat olet jo aika pitkällä. 

Minun oli tarkoitus eilen kirjoittaa säilytysratkaisuista, mutta kaaduin vuoteeseen päänsäryn kanssa. Säilytysasiat onkin aika vaikeita ja koska minun pitää hetken miettiä mitä viisasta osaisin aiheesta kirjoittaa, lisään tähän väliin kylmästi uuden kysymyksen, jonka myönnän keksineeni juuri äsken omasta päästäni.

Miten osaan valita oikean tapetin kaikista tuhansista vaihtoehdoista? Tapetoisinko koko huoneen vai yhden seinän?

Tapetointi on hyvä tapa uudistaa helposti ja nopeasti tilan tunnelma. Toisin kuin lattiat tai kylpyhuoneen pinnat (jotka kannataa valita niin että ne kestävät vuosikymmenienkin päästä), voi tapettia huoletta vaihtaa jos tuntuu että valinta ei mennyt ihan nappiin. Tai jos vaan alkaa kaivata uutta. 

Tapetointi on minusta IHANAA ja tapettien valinta ehkä vielä ihanampaa. En ole erityisen lahjakas käytännön remonttitöissä. Opiskeluaikana jouduin metalli- ja puupajalla useinmiten tekemään kaikki asiat vähintään kaksi kertaa kun ensimmäisellä kerralla meni aina pieleen. Mutta tapetoinnissa olen ihan hyvä, koska siinä ei saakaan olla liian tarkka. Liisterin kanssa sählätessä pitää vaan pitää pää kylmänä eikä panikoida. Lopputulos on yleensä seuraavana päivänä vuotien kuivuttua oikein hyvä. 

Meillä on kodissamme ja mökillämme yhteensä viisi eri tapettia. Kotitalomme on 50-luvulta, joten se vaikutti valintaan. Alla vasemmalla oleva Hanna Werningin Borås tapeterille suunnittelema malli on 2000-luvulta, mutta siinä on 50-lukulaista fiilistä. Oikealla oleva malli on tapettitalosta.

Mökille minulla oli tapettiehdotukset valmiina jo siinä vaiheessa kun mökistä ei vielä ollut mitään tietoa. Kuorimme mökin seinistä 70 vuoden aikana kertyneet tapettikerrokset pois ja löysimme eteisestä aivan alimmaisena pienikuvioisen vaaleanpunaisen tapetin, jota ei voinut enää pelastaa, mutta halusimme löytää mahdollisimman samanhenkisen korvikkeen. Tapettitalosta löytyi alla näkyvä malli, jossa on hyvin samantyyppinen kuvio vaikka väri onkin eri. 

Olohuoneeseen löytyi alla näkyvä vaalea kukkatapetti, sekin Tapettitalosta. Tapettitalon mallit muuten valmistaa suurimmaksi osaksi Toijalalainen Pihlgren&Ritola. Siellä on myös tapettimuseo, jossa olen jo pitemmän aikaa halunnut käydä, mutten ole vielä päässyt. 

Mökin keittiössä on ruotsalaisen Duron perinteinen malli. Se tuo kesän keittiöön talvellakin. Duron malli oli muuten valmiiksi liisteröity, asia johon suhtauduin aluksi suurella skeptisyydellä, mutta se olikin hyvin kätevää. Ohjeissa käskettiin upottaa koko rulla vesialtaaseen, mutta koska meillä ei ollut niin isoja altaita, niin sudin vaan vettä pintaan. Paperi oli myös poikkeuksellisen paksua, jolloin vuodat oli helppo asentaa. Ei tarvinnut pelätä että ne alkavat repeilemään. 

Mutta siis takaisin siihen ”kysymykseen”. Rakennuksen aikakauden mukainen malli on aina varma valinta, mutta koska tapettia on helppo vaihtaa, voi niiden kanssa vähän irrotella. Tapettitalo on hyvä paikka löytää historiallisia malleja. Boråsilla ja Cole and Sonilla on taas paljon hienoja uusia malleja. Ruotsalainen Tapetorama on mahtava paikka selailla tuhansia malleja. Hakua voi rajata mikä on mahtavaa jos etsii jotain tiettyä, esim keltaista kukkakuviota 60-luvulta (siellä muuten näyttää olevan ale). 

Itse olen tapetoinut sekä kokonaisia huoneita että yksittäisiä seiniä. Jos yleistää, niin koko huoneen tapetointi sopii perinteisille tapeteille ja moderneja malleja voi käyttää vapaammin. 

Tällä hetkellä minua himottaa kaksi eri tapettia, mutta nyt ei ole oikein kohdetta niille – ehkä te keksitte niille käyttöä. Ensimmäinen on Cole and Sonin upea Tweed, jonka kuva on vähän puuroinen koska se on poimittu netistä (Cole and Sonin nettisivut ei ole erityiset hyvät). Kuva on aika läheltä, kauempaa katsottuna tekstiilimäinen vaikutelma korostuu. Läheltä katsottuna pinta on maalauksellinen ja värit aika herkulliset.

Toinen on ruotsalaisen Lim & Handtryckin perinteinen roiskekuviomalli. Tämän olisin itse halunnut mökin keittiöön, mutta mies voitti kädenväännön (on vaikeaa kun perheessä on kaksi sisustajaa) ja hyvä siitä lehtitapetista tuli.