Tapettia!
Minun oli tarkoitus eilen kirjoittaa säilytysratkaisuista, mutta kaaduin vuoteeseen päänsäryn kanssa. Säilytysasiat onkin aika vaikeita ja koska minun pitää hetken miettiä mitä viisasta osaisin aiheesta kirjoittaa, lisään tähän väliin kylmästi uuden kysymyksen, jonka myönnän keksineeni juuri äsken omasta päästäni.
Miten osaan valita oikean tapetin kaikista tuhansista vaihtoehdoista? Tapetoisinko koko huoneen vai yhden seinän?
Tapetointi on hyvä tapa uudistaa helposti ja nopeasti tilan tunnelma. Toisin kuin lattiat tai kylpyhuoneen pinnat (jotka kannataa valita niin että ne kestävät vuosikymmenienkin päästä), voi tapettia huoletta vaihtaa jos tuntuu että valinta ei mennyt ihan nappiin. Tai jos vaan alkaa kaivata uutta.
Tapetointi on minusta IHANAA ja tapettien valinta ehkä vielä ihanampaa. En ole erityisen lahjakas käytännön remonttitöissä. Opiskeluaikana jouduin metalli- ja puupajalla useinmiten tekemään kaikki asiat vähintään kaksi kertaa kun ensimmäisellä kerralla meni aina pieleen. Mutta tapetoinnissa olen ihan hyvä, koska siinä ei saakaan olla liian tarkka. Liisterin kanssa sählätessä pitää vaan pitää pää kylmänä eikä panikoida. Lopputulos on yleensä seuraavana päivänä vuotien kuivuttua oikein hyvä.
Meillä on kodissamme ja mökillämme yhteensä viisi eri tapettia. Kotitalomme on 50-luvulta, joten se vaikutti valintaan. Alla vasemmalla oleva Hanna Werningin Borås tapeterille suunnittelema malli on 2000-luvulta, mutta siinä on 50-lukulaista fiilistä. Oikealla oleva malli on tapettitalosta.
Mökille minulla oli tapettiehdotukset valmiina jo siinä vaiheessa kun mökistä ei vielä ollut mitään tietoa. Kuorimme mökin seinistä 70 vuoden aikana kertyneet tapettikerrokset pois ja löysimme eteisestä aivan alimmaisena pienikuvioisen vaaleanpunaisen tapetin, jota ei voinut enää pelastaa, mutta halusimme löytää mahdollisimman samanhenkisen korvikkeen. Tapettitalosta löytyi alla näkyvä malli, jossa on hyvin samantyyppinen kuvio vaikka väri onkin eri.
Olohuoneeseen löytyi alla näkyvä vaalea kukkatapetti, sekin Tapettitalosta. Tapettitalon mallit muuten valmistaa suurimmaksi osaksi Toijalalainen Pihlgren&Ritola. Siellä on myös tapettimuseo, jossa olen jo pitemmän aikaa halunnut käydä, mutten ole vielä päässyt.
Mökin keittiössä on ruotsalaisen Duron perinteinen malli. Se tuo kesän keittiöön talvellakin. Duron malli oli muuten valmiiksi liisteröity, asia johon suhtauduin aluksi suurella skeptisyydellä, mutta se olikin hyvin kätevää. Ohjeissa käskettiin upottaa koko rulla vesialtaaseen, mutta koska meillä ei ollut niin isoja altaita, niin sudin vaan vettä pintaan. Paperi oli myös poikkeuksellisen paksua, jolloin vuodat oli helppo asentaa. Ei tarvinnut pelätä että ne alkavat repeilemään.
Mutta siis takaisin siihen ”kysymykseen”. Rakennuksen aikakauden mukainen malli on aina varma valinta, mutta koska tapettia on helppo vaihtaa, voi niiden kanssa vähän irrotella. Tapettitalo on hyvä paikka löytää historiallisia malleja. Boråsilla ja Cole and Sonilla on taas paljon hienoja uusia malleja. Ruotsalainen Tapetorama on mahtava paikka selailla tuhansia malleja. Hakua voi rajata mikä on mahtavaa jos etsii jotain tiettyä, esim keltaista kukkakuviota 60-luvulta (siellä muuten näyttää olevan ale).
Itse olen tapetoinut sekä kokonaisia huoneita että yksittäisiä seiniä. Jos yleistää, niin koko huoneen tapetointi sopii perinteisille tapeteille ja moderneja malleja voi käyttää vapaammin.
Tällä hetkellä minua himottaa kaksi eri tapettia, mutta nyt ei ole oikein kohdetta niille – ehkä te keksitte niille käyttöä. Ensimmäinen on Cole and Sonin upea Tweed, jonka kuva on vähän puuroinen koska se on poimittu netistä (Cole and Sonin nettisivut ei ole erityiset hyvät). Kuva on aika läheltä, kauempaa katsottuna tekstiilimäinen vaikutelma korostuu. Läheltä katsottuna pinta on maalauksellinen ja värit aika herkulliset.
Toinen on ruotsalaisen Lim & Handtryckin perinteinen roiskekuviomalli. Tämän olisin itse halunnut mökin keittiöön, mutta mies voitti kädenväännön (on vaikeaa kun perheessä on kaksi sisustajaa) ja hyvä siitä lehtitapetista tuli.
