Minulla on paljon hyviä, ihania, hymyn huulille nostattavia muistoja Espanjasta. Silmiä hiveleviä maisemia joka puolella, kilometrien pituisia hiekkarantoja, suolaa ja hiekkaa hiuksissa, suu täynnä mustekalarenkaita, espanjalaisen bonus-isoisäni hurmaava luonne, mutkaisia pikkuteitä jyrkänteiden reunoilla, tuoreen kutunjuuston maku, useita ikimuistoisia kohtaamisia, jättisuuressa yökerhossa biletystä, pizzaa ystävän alivuokralaishuoneessa sunnuntaiaamuna, pienen kyläjuhlan humua, lukemattomia kauniita auringonlaskuja, sekä viime vuosina myös omat lapseni huutelemassa vastaantulijoille ”holaaa!” 🙂

Olen siis viettänyt lapsuudessani monia hetkiä Espanjassa, tai tarkemmin sanottuna lähinnä Kanarian saarilla. Mummuni asui Teneriffalla monen vuoden ajan, joten siellä tuli käytyä useita kertoja. Vietin itse muutaman kuukauden au pairina Barcelonassa vuonna 2007, siitäkin on jo 10 vuotta. Senkin jälkeen olen tehnyt niin ystävieni kuin perheeni kanssa monia reissuja Espanjaan (saarille ja mantereelle), mutta näin aikuisiällä olen yleensä joko ottanut tarpeeksi vaatteita tai omaa pesuainetta mukaan matkan ajaksi.

Puhun pesuaineista siksi, että ehkäpä ainoa epämiellyttävä muistikuvani Espanjasta on se, että siellä kaikki aineet ovat aivan JÄR-KYT-TÄ-VÄN hajustettuja. Kaikki pesuaineet, kaikki. Yök. Kysäisin kaverilta, pitääkö muistikuvani edelleen paikkansa ja kyllä, pitää se. Fugen normaaleista elintarvikekaupoista ei kuulemma mitään hajusteettomia pesuaineita saa ja suomalaisia pesuaineita tulee helposti ikävä. Meillä on totuttu käyttämään hajusteettomia tai hyvin miedosti hajustettuja pesuaineita, useinpa vielä luomua. Päätin, että en todellakaan aio väkisin kärvistellä niissä överihajustetuissa tököteissä puolta vuotta, kun ei ole pakko. Niinpä päätin lähettää isäni ja hänen vaimonsa mukana asuntoauton kyydissä repullisen meidän luottopesuaineita Espanjaan. Kyllähän sieltäkin isommista kaupungeista varmasti löytyy kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta mä vähän innostuin. Alunperin ajattelin lähinnä pyykinpesuaineita, mutta tietysti muitakin tuttuja aineita tulee sitten ikävä, ajattelin. Kun repullinen pesuaineita kerran mahtuu asuntoauton kyytiin, niin pakataan repullinen pesuaineita. Sarjassamme kuinka ME valmistaudumme talveen etelässä lasten kanssa – osa 2.

Näin ikkään. Riittääköhän?

Taisi sinne reppuun noiden lisäksi sujahtaa vielä ainakin muutama pussi Jenkki professional-purkkaa, pari purkkia Herra Hakkaraisen xylitolpastilleja ja pieni kasa Brion junaratapalikoita. Onneksi meille Fugeen on tulossa niin isovanhempia kuin ystäviäkin kyläilemään. Mikäli joku näistä täysin korvaamattomista aineista uhkaa loppua, niin laitan tilaukseen. Tiedoksi vaan te onnekkaat!

Eiköhän me pärjätä, vai mitä luulette? 😀