Hymy korvissa – mutta miksi?
Tapahtui aiemmin tänään. Olin juuri startannut iltakävelylle nauttimaan auringosta, raittiista ilmasta, Vantaanjoen kimmellyksestä ja alkukesän vaaleasta vihreydestä.
Oi kyllä! Rakastan tätä!
”Moi! Sulla on siistit vaatteet!” huikkasi eräs tuntematon nuorimies. Hän hengasi kavereineen kadunkulmassa lähellä kotiani. Olin juuri ohittanut porukan ajatellen, että ihanaa, siinä nuoret viettävät kesälomansa ensimmäisiä päiviä kesäauringossa. Mun piti ihan kääntyä ja kysyä ”ai mullako?” ja nuori herrasmies vastasi ”joo, sulla”. Hämmennyin aivan enkä osannut muuta sanoa kuin ”kiitos”, hymyillä ja näyttää peukkua. Mulle tuli niin niiiin hyvä mieli, hymyni kohosi korvia hipomaan ja pääni sisällä huikkailin vielä pojalle ”Kiitos! Kiva kuulla! Ootpa kohtelias nuori mies! Mulle tuli tuosta tosi hyvä mieli! Hyvää kesää!”
Tämä kohtelias nuorimies oli arviolta 12-13-vuotias. Haluan ottaa hänestä mallia. Haluan kehua muita useammin ja hymyillä vielä entistä rohkeammin jokaiselle vastaantulijalle. Olen toki pohtinut tätä aihetta useasti aiemminkin, mutta jälleen sain hyvän muistutuksen siitä, miten ihanalta vilpittömät kehut tuntuvat. Myöskin hymy on hyvin tarttuvaista ja piristää aina päivää. Kehutaan toisiamme, nostatetaan toisillemme hymyt korviin ja ehkäpä myös onnentippa linssiin! Laitetaan hyvä kiertämään!
Ai mietittekö vielä jotain?
Ai ne vaatteet?
No okei, nämä ne olivat.
Desigualin softshell takki. Löytyi Gran Canarialta viime syksynä, mun lemppari!
Iki-ihanat Vimman mu-va lettileggarit ja Puman lenkkarit.
Pojalla on hyvä maku..
..ja hieno taito saada kanssaihmiset hymyilemään.