Pelkoa ja inhoa Portugalissa

Keskiviikkona olen taas Suomessa, enkä ole siihen yhtään valmis. Täällä on niin mukavaa, lämmintä ja hauskaa.

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Pelkään palata takaisin pimeyteen.

Pelkään, että negatiivisuus tarttuu minuun.

Pelkään, että stressi iskee välittömästi kun astun jalallani Suomen maaperälle.

Pelkään, että kaikki menee yksinkertaisesti päin persettä.

Pelkään, että en jaksa leikkiä sisarusteni kanssa tarpeeksi.

Pelkään, että sukulaiseni ovatkin todellisuudessa ärsyttäviä eivätkä yhtään niin hauskoja kuin nyt muistan.

Pelkään, että emme kaikki istu joulupöydässä yhdessä samaan aikaan ja se alkaa ärsyttää minua.

Pelkään, että unohdin ostaa jonkun todella tärkeän joululahjan ja tajuan sen liian myöhään.

Pelkään, että en kerkeä nähdä ketään tai tehdä mitään, koska kaikki pitää sopia etukäteen enkä ole sopinut mitään.

Pelkään, että istun yksin kotona uutenavuotena.

Pelkään, että en voi istua yksin kotona uutenavuotena, koska silloin en olisi käyttäytynyt aikaani Suomessa tehokkaasti.

Pelkään, että en voi eristäytyä metsään, kun kaikki alkaa kyrpimään.

Pelkään, että sekoan alennusmyynneissä ja käytän kaikki rahani turhaan roinaan.

Pelkään, että minusta on tullut laiska ja läski ja että muut huomaavat sen.

Pelkään, että annan jollekin poskipusun ja saan vastalahjaki turpaan.

Pelkään, että minulla onkin niin hauskaa että en haluakaan enää palata tänne takaisin.

Pelkään, että parin päivän jälkeen kadun, miksi en lähtenyt Suomesta pois aikaisemmin.