Kaurahiutaleita ja kirsikkalikööriä

Täällä sitä nyt ollaan!

Eilinen ensimmäinen päivä oli pitkä, mutta ihana. Kämppä ja kämppikseni ovat myös ihania. Lissabonkin on aika ihana. Kämppikseni, italialainen Rebecca auttoi minua kaikessa ja juoksutti ympäri kyliä. Haimme kännykkäliittymän, söimme parit pastel de natat ja kesken kotimatkan pysähdyimme ostamaan kioskista hömpsyt kirsikkalikööriä.

Tulimme alusta asti loistavasti toimeen.

Ensimmäinen yhteentörmäys liittyi luonnollisesti ruokaan. Mainitsin sivulauseessa, että syön välillä kiireessä pastaa ja ketsuppia. Rebecca meni vaikeaksi ja soitti asiasta myöhemmin myös äidilleen. ”You are killing the pasta”, ja tiesin sen kyllä itsekin. Illalliseksi söimme sitten Rebeccan tekemään italialaista pastaa. Oli se kyllä vähän parempaa kuin oma ketsuppiversioni…

Toinen ruokakommellus sattui supermarketissa. Lähdimme ensimmäistä kertaa yhdessä ostoksille. Yritin metsästää kaupasta jotain, josta voisin keittää puuroa. Kaupassa pyysin Rebeccaa kääntämään minulle kaurahiutaleen näköisen pussin sisällön. ”I don’t know what this is in English. It’s something that horses like.” Niin, olen suomalainen joka syö hevosten ruokaa ja pastaa ketsupilla. Onneksi keittiömme on hyvin varustettu, joten mahdollisuus kehitykseen on olemassa.

Yhden naisen maabrändiryhmäni ei myöskään vakuuttanut Rebeccaa Suomesta.

”Please do not ever work in a place you should promote Finland.” Olin tietenkin kertonut hänelle karuja totuuksia kauniista kotimaastani ja heittänyt vähän huonompaa huumoria suomalaisten olemuksesta sekä alkoholinkulutuksesta. Onneksi italiano oli käynyt Norjassa ja ymmärsi minua sekä huonoja vitsejäni.

Ehkä innostun vielä kokkamaan jotain muutakin kuin ruokaa hevosille.

Supermarketissa oli nin paljon tuoreita kasviksia ja hedelmiä halvalla! Toisaalta sieltä sai myös halvalla leivoksia ja kaikkea pullantapaista… Mitä ikinä päädynkään syömään, on keittiöstämme melko mukavat näkymät. Jeesus ei ole kyllä vieläkään vilkuttanut takaisin…