Päivää portugaliksi?

Kahden viikon kuluttua asun lissabonissa.

Niin. Siinä se lukee. On se kai tottakin. Vaikea sitä vaan on hahmottaa.

 Olen ollut lähdössä niin kauan.

Pääsin pakoilun makuun ensimmäisen kerran vuonna 2009. Lähdin vaihto-oppilaaksi Tukholmaan. Kun palasin kesällä 2010, olin varma, että en pysyisi Suomessa kauaa. Toisin kuitenkin kävi; minä jämähdin. Viiden vuoden aikana olenkin kerennyt hoitaa alta pois normatiivisa velvoitteita: olen opiskellut, käynyt töissä, ollut kihloissa, matkustellut, ostanut asunnon, eronnut, urheillut, syönyt terveellisesti ja hoitanut kaiken muutenkin mallikkaasti.

 keväällä rupesi tökkimään.

Olin kokopäiväisesti alan töissä, mutta kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Annoin tilaa ajatuksille: ehkä voisinkin lähteä taas. Sitten eräänä päivänä, kuten tapoihini kuuluu, luin tunnollisesti kaikki yliopiston sähköpostilistoilta tulvivat viestit. Hakukuulutuksia vaihtoon ja harjoitteluihin oli useita. Päätin hakea vain yhteen. Ja siihen yhteen minut valittiin.

 eikä siinä vielä kaikki!

Tehokkuusajattelussani en voinut jättää elämääni tämän yhden vaihtoehdon varaan. Hain myös Helsingin yliopistolle lukemaan pohjoismaisia kieliä. Pääsin sinnekin. Nyt sitten opiskelen toista tutkintoa samalla, kun olen kohta Lissabonissa (no en opiskele, esitän vaan).

 Kaikki on kesken…

En ole pakannut, kämppä on Suomessa vuokraamatta, rahoitus hoitamatta…. Lento Lissaboniin on kuitenkin hankittu, huone siellä päässä vuokrattu ja harjoittelupaikkakin on kunnossa. Aika fifty-fifty! Vielä kun osaisin sanoa edes päivää portugaliksi. Niin, harjoittelupaikkani on kaksikielinen koulu, jossa opetusta annetaan englanniksi sekä portugaliksi. Minun osaltani ainakin aluksi enemmän englanniksi.