Vad håller jag på med egentligen?

Olen ollut hetken hiljaa.

Olen kuin pienet lapset: jos on liian hiljaista, on jotakin kiellettyä tekeillä.

 

Pitkä tarina lyhyesti:

Rahat ovat vähissä. Harjoittelupaikassa boreout (burnoutin vastakohta, liian tylsää). Meno on liian koulumaista enkä löydä omaa paikkaani leikin ja ulkoilmapedagogiikan kannattajana. Mietin, kannattaako tuhlata säästöt täällä olemiseen. Onko harjoittelu sen arvoinen? Ei. Asia olisi varmasti toisin, jos olisin virallisesti ”töissä.” Mutta nyt näin.

 

Täällä elo on muuten ihanaa.

Ilmasto, ihmiset, ilmapiiri ja innostus… Saa olla laiska, ei tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita ja silti kaikki on jotenkin jännää. Viihdyn todella hyvin ja siksi tuntuikin vaikealta ajatella töiden hakemista muualta. Yritin varovasti katsella hommia täältäkin, mutta mitään järkevää ei löytynyt. Toisaalta myös jatkuvassa lomafiiliksessä on omat miinuspuolensa. Tuntuu, että aivoni surkastuvat.

 

 En halua palata Suomeen.

Olen kuitenkin asennoitunut niin, että olen poissa ainakin kesään asti. Nyt onkin elämäni tilaisuus mennä jonnekin, koska olen kaikille mainostanut olevani muualla kuin Suomessa.

 

 Joululomalla kävin yhden yön retkellä Tukholmassa.

Olisi ehkä kannattanut jättää menemättä. Jokin siinä jäi kalvamaan niin, että päätin katsastaa avoimia työpaikkoja Ruotsissa. Niitähän riittää vaikka suomalaisille jakaa! Hain eri esikouluihin (Ruotsissa ei käytetä nimitystä päiväkoti) ja pääsin kolmeen eri haastatteluun. Ei auttanut kuin varata liput ja tehdä uusi pikavisiitti Tukholmaan.

Minulle tarjottiin töitä. En tiedä onko tässä mitään järkeä. Enkä tiedä mitä menetän, jos jään.