Onpas nopeasti vierähtänyt aika, en ole kerennyt (tai ”kerennyt”) kirjoittaa mitään yli viikkoon. Ehkä oon vähän laiska bloggari sitten kuitenkin. 😛 En nimittäin oo ottanut edes yhtään kuvia, vaikka tilaisuuksia olisi ollut vaikka kuinka. En vaan jaksa raahata kameraa mukana ja miettiä tilanteita kuvaamisen tai blogin kannalta. Jotenkin helpompaa vain olla hetkessä läsnä ja mennä niin sanotusti virran mukana. Eli ehkä tästä ei tulekaan sellaista ihanaa blogia jossa on paljon hienoja kuvia. Vain mun vaihtelevia jorinoita joita kukaan ei vissiin edes lue? 😀 En oo tästä kyllä edelleenkään kertonut kuin Sannalle, enkä sillekään antanut linkkiä, mainitsin vaan.
Mitäs tässä nyt on tapahtunut reilun viikon aikana… Joka päivä on kyllä ollut jotain menoa. No, Sanna oli siis täällä viime viikonloppuna. Meillä oli kyllä kivaa, mutta ei loppujen lopuksi oikein tehty hirveästi mitään erityistä tai käyty missään. Oli enemmän semmoinen lötkö viikonloppu. 😀 Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä jonkinlaista tutustumiskierrosta täällä mutta kun satoi niin ei viitsitty. Kaupungilla tietysti käytiin ja Pannukakkutalossa, ja pari leffaa katsottiin ihan kotosalla. Tosi kiva että Sanna viitsi tulla käymään ja että pystytään pysymään yhteyksissä, mutta kyllä välillä on ikävä niitä aikoja kun asuttiin melkein naapurissa ja saattoi lähteä lenkille tai kahville vaikka vartin varotusajalla. Toisaalta oon kyllä tosi tyytyväinen nyt elämään täällä Oulussa. Aluksi kun muutettiin niin kaikki haki vähän paikkaansa ja haikailin usein Kouvolaan. Oikeastaan ajatus Kouvolasta pysyi päässä jollain tasolla siihen asti kun viimeksi käytiin siellä, olisikohan se ollut huhtikuussa? Silloin tajusin että se, mitä Kouvolassa ikävöin, ei ollut niinkään ne kaupungin puitteet, vaan ne muistikuvat sen hetkisestä elämästä, mikä ei toisaalta ollut sen parempaa kuin tämänkään hetkinen elämä, erilaista vain. Tai kyllähän sen tiesin jo, mutta ehkä ymmärsin nyt sen, että vaikka muutettaisiin takaisin Kouvolaan niin elämä ei muuttuisi samanlaiseksi kuin se silloin oli, ja toisaalta taas jäisin kovasti kaipaamaan monia asioita täältä Oulusta ja mun elämästä täällä.
Oon töissä ihan kivassa työpaikassa – vaikkei siellä kaikki toimikaan järkevästi eikä tulevaisuus siellä ole turvattu, mutta mikä loppujen lopuksi elämässä olisi? Itse en jaksa stressata työn ”typeryyksien” takia niin kuin monet työkaverit jatkuvasti tekevät, enkä jää murehtimaan työasioita kun aamulla kävelen työpaikan ovista ulos. Hoidan vaan hommat ja vaihdan vapaalle. Mulla on harrastuksia. Mulla on mun kaverit; osa vähän vanhempia ja niistä osa kaukaisempia, mutta niitäkin tulee nähtyä ihan suhteellisen hyvin, ja sitten on tullut uusiakin tuttavuuksia, mikä on tosi mahtava juttu. En oikein osannut odottakaan että löytäisin uusia kavereita silloin kun Ouluun muutettiin, mutta on se näköjään aikuisiälläkin mahdollista. Tykkään Oulussa erityisesti siitä, että täällä näkee ihmisiä kadulla. Täällä on elämää. Monesti kaupungilla tapahtuu jotain. Kaikki on tietysti suhteellista, mutta kun nyt Kouvolaan vertaan niin onhan täällä ihan eri meininki. En toki sano etteikö Kouvolakin olisi edelleen rakas ja kuin toinen koti, mutta ehken näe itseäni siellä asumassa enää. Siinä oli toki se hyvä puoli että Helsinki oli paljon lähempänä, ja matkustaminen ulkomaille tuli aina halvemmaksi. No, kaikkea ei voi saada. 🙂
Koko kulunut viikko oli töiden suhteen vähän väsyttävä. Tykkään mun työssä siitä että sitä saa tehdä suhteellisen rauhassa, ja kun työn osaa niin työn lomassa pystyy jonkun verran funtsimaan omiakin juttuja, vaikka toki työ vaatii myös keskittymistä. Tällä viikolla tuo ehkä koitui vähän mun kohtaloksi, koska ajatuset tuntui pyörivän vähän liikaakin viime aikojen tapahtumien ympärillä, ja se meinasi vähän ahdistaa. Ei ehkä niinkään ne itse asiat, vaan tämä asenneilmapiiri mikä Suomessa nyt tuntuu olevan vallalla ainakin osittain. Riitely ja vastakkainasettelu, ehkä tietty empatian puute. Ja sitten toisekseen itsellä on kaikkien isompien asioiden äärellä ollut aika voimaton olo; mitä minä tai kukaan voi tehdä? Miten näitä asioita edes pystyy ratkaisemaan? Facebook ei todellakaan ole auttanut tässä asiassa. Tuntuu ettei siellä muusta puhutakaan kuin pakolaiskriisistä ja hallituksen leikkauksista. Olen tullut siihen tulokseen että on ehkä parempi vaan koittaa olla lukematta niitä juttuja liikaa kun pahoitan vaan mieleni lopulta. Sellaisen konkreettisen asian tein että ilmoittauduin SPR:n vapaaehtoistoimintaan turvapaikanhakijoden tueksi. Siitä on info tulossa nyt tulevana tiistaina. Tämän päätöksen tein siksi koska halusin auttaa jotenkin konkreettisesti, ja väsyin nettikeskusteluihin. Lisäksi mua kiinnostaa ne ihmiset ja koen aika tärkeäksi sen, että puolin ja toisin ihmiset viettäisi aikaa kasvotusten. Luulen että aika moni ongelma saattaisi menettää merkitystään. No, toki tää on nyt vaan pisara meressä, mutta oon kyllä innoissani! 🙂
Viime viikolla kävin myös työkkärin järjestämässä infossa. Yleensä oon aika lailla jättänyt työkkärin infokutsut huomiotta kun töissä kuitenkin oon (oon kirjoilla työkkärissä kun oon osa-aikatöissä, mutta en oo hakenut KELAlta mitään tukia enää pitkiin aikoihin – vaikka välillä olisin niihin oikeutettu ollutkin), mutta nyt aihe oli itselle erittäin mielenkiintoinen: työskentely Saksassa ja Norjassa. Ollaan Alession kanssa mietitty että sen valmistumisen jälkeen jossain vaiheessa olisi todella mielenkiintoista ja hauskaa työskennellä ulkomailla jonkun aikaa, jossain missä pystyttäisiin myös vähän säästämään. Saksa ei kyllä kiinnosta siinä mielessä, mutta Norja tai Ruotsi meillä on ollut mielessä. Tuolta sain aika paljon linkkejä ja tietoa työnhausta Norjassa, sekä paikallisen Eures-tyypin yhteystiedot mahdollisia lisäkysymyksiä varten. Olisi ollut tosi mielenkiintoista kuulla samanlainen esitelmä myös Ruotsia koskien, ja tuota infoa olisikin edeltänyt MegaMatching (tms.) -tapahtuma kirjastolla, jossa olisi ollut myös Ruotsin edustaja paikalla, mutta mulla jäi unet vähäisiksi jo nyt kun piti olla kaupungilla kahdelta, ja en viitsinyt ihan samoilla silmillä mennä kun tuo oli keskellä viikkoa ja illalla taas töihinmeno edessä.
Perjantaina oli tarkotus käydä Vesnan kanssa taidemuseossa, mutta se olikin kiinni. Ei me tajuttu miksi, eikä ovessakaan mielestäni lukenut. Siellä on uusi näyttely tulossa toki vasta myöhemmin ja vanha jo loppunut, mutta luultiin että jotain perusjuttuja olisi voinut käydä katsomassa kuitenkin. No, joku toinen kerta sitten. Vesna tosin lähtee ensi viikolla takaisin Sloveniaan, eikä tiedä vielä yhtään milloin tulee uudestaan takaisin Ouluun. Harmi! Pyörittiin sitten vaan kaupungilla ja käytiin kahvilla – toisin sanoen erittäin hyvä tapa viettää perjantai-iltapäivä. 🙂 Gallerian Life-myymälässä oli to-la kaikki tuotteet puoleen hintaan kun sehän vissiin suljetaan/muuttaa/jotain… Koko Galleriahan on aika lailla tyhjä, mutta en tiedä aikooko ne pistää senkin uusiksi ja liittää Valkeaan. Luulisi että se olisi jo aloitettu jos niin olisi tarkoitus tehdä? Toisaalta eihän Valkean ole tarkoitus auetakaan vielä aikoihin. No, anyway, ostin Lifesta multivitamiinisuihkeen ja raakasuklaapatukan. 😀 Oon ostanut viime aikoina myös muutamia kirjoja (Akateemisessa löytyy -80% paljon kirjoja, vinkvink), mutten oo saanut aikaiseksi aloittaa lukemaan mitään. Höhlää hommaa!
Huh, kello on jo noin paljon. Mun pitäisi tehdä serkulle 10-vuotiskortti, mutta ehkä teenkin sen huomenna. Näen vaan jo sieluni silmin kuinka mulla tulee kauhea kiire kaiken kanssa kun kuitenkin viivyttelen. Opinkohan ikinä olemaan reipas? Viimeksi saman serkun siskon rippijuhliin lähtiessä tuli niin kiire että jouduin paketoimaan lahjan autossa. Tämä kaikkihan on siis omaa syytäni, aikaa todellakin olisi tarpeeksi. En vain käytä sitä hyödykseni.
Blaablaablaaaaaaaa……. Nyt nukkumaan! 😀
