Hemmetin hyvää lemonadia

Päivät ja viikot meni eikä huvittanut kirjoittaa niistä tai niiden aikana, piti vain elää ja hyväksyä ja ottaa vastaan kun elämä niin sanotusti antoi sitruunoita. 

Mutta niin se on, että kun elämä antaa sitruunoita, opettele tekemään ihan hemmetin hyvää lemonadia. Alun kitkeryyden jälkeen se alkaa jossain vaiheessa kyllä maistua taas hyvältäkin. 

Lontoon helle on liimannut hellevaatteet iholle ja tekee mieli syödä lähinnä jotain raikasta kuten marjoja ja hedelmiä. Lauantai ruutineineen ja pienine juhlahetkineen on viikon parhaita päiviä. Tunsin eilen itseni aikuiseksi hakiessani töiden jälkeen tavaratalosta lakanat ja punaviinin, ja vietin siinä fine wines-osastolla ainakin vartin autuaan ymmyrkäisenä siitä mitä minun pitäisi valita. Mutta jostain syystä viini ja viinin valitseminen, ja ne puhtaat uudet lakanat ovat aikuisuuden suosikkiasioitani. Samoin kuin leikkokukkien ostaminen.

Kävin minä lomallakin, Kreikassa, jossa makasimme ystäväni kanssa puolentoista päivän ajan sängyn pohjalla ilmastoinnin pauhatessa noroviruksen kielissä mutta loppuajan onneksi aurinkovarjojen alla rannalla. Merivedessä uiminen on jotain mikä kuuluu kesään, ja mikä Lontoossa on enemmän kuin mahdotonta. Pienestä lomasta olen siis erittäin kiitollinen, ja unelmoin jo seuraavasta.

Muutaman viikon Gilmoren tyttöjen seurassa vietetyn ajan jälkeen olen taas hiukan enemmän kiinni todellisuudessa, ja todellisuus tuntuu juuri nyt ihan hyvältä. Todellisuudessa on jotain uutta häivähdystä, hengästyneisyyttä ehkä siitä että kovimmasta on nyt selvitty ja intoa menemisestä eteenpäin. Hellesäiden vaihtuminen viileämpiin syyskenkä -ja vaatekeleihinkään ei ollenkaan haittaa. Tänä kesänä kesävaatteissa ehti elää mukavan paljon ja hien virtausta pitää jo normaaliolotilana.

Mutta elämä. Universumi. Eteenpäin vaan, bring it on. Olen valmis.