Hidas sunnuntai

Tänään on tuntunut kuin päivä jatkuisi ikuisuuden. Hyvä näin, koska sunnuntaista on tullut lähes suosikkipäiviäni. Juuri tällaisina hitaina, matelevina ja hemmottelevina ne ovat parhaimmillaan.

Tuntuu että olen ehtinyt tehdä vaikka mitä, olen ehtinyt nauttia ihan vain olemisesta ja asioista jotka tuntuu hyvältä.

Olen pitänyt ikkunoita auki ja antanut lintujen liverryksen ja raikkaan kesäilman täyttää huoneen, juonut paljon sitruunavettä, uppoutunut Netflixissä telenovelamaiseen maailmaan yhä uudelleen, ottanut minipäiväunet kahdesti, hölmöillyt yhdessä ja nyt alan pian valmistaa ciabatta-herkkuleivät illalliseksi.

Aurinko jaksaa vielä paistaa, ja linnut livertää.

Ihana, hidas kesäsunnuntai.