Kaksi vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten keväällä elämä oli hattaraista, maistui kaakaolta kermavaahdolla, suklaajälkiruoilta ja pusuilta. Puissa oli vaaleanpunaisia kukkia ja kuvasin niitä enemmän kuin koskaan. Olin töissä nykyisellä asuinalueellani ja rakastin ihanaa Greenwich parkia jossa vietin päiväni lastenhoitohommissa. Päivisin nukutin yksivuotiasta ja luin lastenkirjoja suomeksi ja hatarasti myös ranskaksi ja opin uusia sanoja. Kuten että les mains on kädet. Mielestäni tämä on yksi hassuimmista ranskankielisistä sanoista.

Iltaisin matkustin kaupungin halki oman ranskikseni luokse ja ruudulla pyöri ilta toisensa jälkeen The Office. Viikonloppuisin kuljin länsi-Lontoon ihanissa ja uudelta tuntuvissa maisemissa ja Holland park tuli tutuksi. Iltaisin join viiniä ja katsoin elokuvia. Ensimmäistä kertaa tuntui aikuiselta ja aivan hurjan jännittävältä.

Hain myös kevään mittaan ihan oikeita toimistotöitä ja ostin ensimmäset kunnolliset jakkutakit, kynähameet ja korkokengät vaatekaappiani täydentämään. Olin ihan eksyksissä toimistopukeutumisessa ja erehdysten kautta opin virheistäni. 

Kevät oli uusi ja jännittävä, ja elämäni ensimmäinen aikuiskevät. Olen onnellinen siitä, miten tuo aika toi elämääni paljon hyvää ja miten sen aikaiset suunnitelmat ja unelmat ovat kantaneet ja nyt olen sitten jakkupukuinen työssäkävijä ja asun sen ihailemani puiston vierustalla ihan aikuisten asunnossa katsoen uusia sarjoja sen saman ranskiksen kanssa.

Ihana kevät, nyt ja silloin kaksi vuotta sitten.