Kurkistus menneisyyteen

Pelastaessani eilen ikivanhan macbookini syövereistä vanhoja kuvia törmäsin sattumalta kaksi vuotta sitten otettuihin kuviin, jotka otin itsestäni. Jäin katselemaan kuvia hetkeksi ja tuntui hassulta katsoa tuota kahden vuoden takaista minää, koska tunnen olevani aivan eri ihminen kuin tuolloin. Noissa kuvissa on se uudenlaisen elämän käännöskohdassa oleva minä, joka vielä on kuitenkin kiinni entisessä elämässä niin tyylin kuin ajatustenkin kanssa.

Tuolloin hoidin lapsia työkseni, ja vaikka lapsista todella paljon tykkäänkin, haaveilin jostain ihan muusta. Se oli juuri sitä aikaa kun ajatukset karkailivat unelmoimaan jostain sellaisesta työstä, jossa saisin tehdä jotain liiketoimintaan liittyvää, neuvotella sopimuksista ja pukeutua kynähameisiin. Hassua on myös se, että nyt olen toteuttanut tämän unelmani. Vielä tässä on muokattavaa ja hiottavaa, mutta oikealla tiellä ainakin ollaan.

Mitä muutenkin olemukseeni ja identiteettiini tulee, tuon jälkeen olen vaalentanut hiuksiani, jättänyt pois nuhjuiset villapaidat koska ne eivät enää tuntuneet omilta. Ne olivat sen ajan ihaninta ja sitten tulivat uudet ihanimmat. Näin se menee, ajat muuttuvat ja niin muutun minäkin.

Kuvissa on juuri se taika, että niihin voi tallentaa nuo entiset minät, unelmat, elämänvaiheet ja identiteetit. 

Olen kiitollinen tuosta pilvissä leijuvasta, sinnikkäästä ja päättäväisestä minästä, joka tuolloin lähti kulkemaan kohti unelmia ja noita kuvia katsellessa samalla voi tuntea sen turhautumisen tuskan jota tunsin tuolloin ja samalla voi tuntea kiitollisuutta siitä mihin on päästy.