Ne hetket jotka olisin halunnut ikuistaa

Eilen illalla pitkän viikon jälkeen mieli oli sumea ja tympäytynyt kun istuksin Starbucksissa ja yritin herätä flat whiten voimalla. Kaikki tympi, ärsytti ja päivän aikana oli tapahtunut kaikkia pieniä ärsyttäviä asioita. Laitoin kuulokkeet korviin, soitin kaikki lempibiisini Elle Gouldingilta ja hiljalleen alkoi mieli kääntyä parempaan. Sain virtaa energisistä musiikkivideoista ja biiseistä, ja lopulta kun tapasin ystäväni ja istuimme tunnelmaltaan ihanaan ja niin ranskalaiseen shamppanjaa, juustoja ja chacuterieita tarjoilevaan Champange + Fromageen, alkoi päivä kääntyä parempaan.

Olisin halunnut ikuistaa ne hetket, kun ystäväni kanssa nauroimme, meidän molempien sisällä kipinöi innostus tulevasta New Yorkin reissusta, olimme sattumalta haaveilleet ihan samoista kengistä reissua varten (sielunsiskouden varma merkki) ja molemmista juuri tämä paikka oli paras viettää väsynyt ja sateinen perjantai.

Olisin halunnut ikuistaa sen kauniin ympäristön, tunnelmalliset valot, taustalla soivan rytmikkään New York-tunnelmaisen jazzin, ne taivaalliset juustot, ne suloiset puiset tarjoilulaudat joilla meidän ateriat tarjoiltiin, sen suloisen ranskalaisen tarjoilijan joka ujosti kyseli ystävältäni oliko viinivalinta sopiva ja sen kokin, joka sulavasti leikkeli makkaroita ja näytti peukkua kun kehuin juustovalintoja. 

Olisin halunnut myös ikuistaa ne sateiset kadut kun kävelin bussipysäkille hyvästeltyäni ystäväni, ja sen tunteen kun astuin kotiin jossa oli valot ja jossa kanssa-asukkini puuhaili ja jossa tuoksui paahtoleipä. Se sai minut hymyilemään, ja nukahdin niin väsyneenä että en edes muista matkaa sohvalta sänkyyn.

p.s. Alla se ainoa asia jonka ikuistin, taivaallinen (illan toinen) flat white kello kymmenen illalla.