Onni on tässä

Parhaimpia ovat viikot, joina elää niin tiiviisti hetkessä ettei ehdi kirjoittamaan vaan keskittyy elämään.

Ja sitten jälkeenpäin on ihan pakko kirjoittaa, koska oli vaan niin huikean upeaa. 

Tällä viikolla ihastelin kissavauvoja pelastavan naisen työtä ja instagram-tiliä unettomina yön tunteina ja vieräytin parit kyyneleetkin, tervehdin jälleen kotikadun kissoja kissakuumeeni kourissa, paahdoin töissä ja tuntui että palaset loksahtelivat siellä paikoilleen mukavasti, koin kahden ketun ja kissan kohtaamisen (kaupunkiluonnon elämää parhaimmillaan), hurrasin Ranskan upeaan voittoon eilen pubissa ranskalaisten ympäröimänä ranskanliput maalattuina molempiin poskiini, istuin junassa matkalla kotiin ja vastasin ranskaksi kun vastapäätä istunut mies kysyi pelin tuloksista ranskaksi, join terassilla väsyneen viinilasillisen rankan viikon päätteeksi ja kävelin ilta-aurinkoisen puiston läpi kotiin hupsutellen tuon toisen hupsun kanssa.

Rankka, väsynyt, hetkessä eletty viikko.

Nyt on aika levätä. Ja sunnuntaina toivottavasti taas vähän juhlia.