Koin onnistumisen hetkiä töissä ja tunsin että vihdoin alan olla vaiheessa jossa tunnen kovimpien ponnistusten olevan takana.

Kaaduin pahasti juoksulenkillä ja ruhjoin kyynärpääni. Tuli kumman avuton olo kun tunsin menettäväni kontrollin ja vain odotin kun rysähdän maahan. Se tuntui kuin hidastetulta hetkeltä jossain komediassa.

Kävin boxfit-tunnilla ja joogassa, toinen teki levottoman olon ja toisesta jäi niin ihana eteerinen olo että leijuin siinä pilvessä vielä seuraavana päivänäkin.

Opettelin tekemään smoothieita uudella ja tämän huushollin ensimmäisellä blenderillä, joista poikaystävän kanssa oltiin molemmat ihan yhtä innoissamme. Osa kokeiluista onnistui, osa ei sitten niin paljon. Yksi kokeilu lensi suoraan roskiin. Tästä saatiin ainakin komiikkaa aikaan jos ei muuta.

Löysin mielettömän coolin pyjama-asun Accessorizelta, siinä on kuvina kultaisia ananaksia! Ei voi olla huono pyjama jos siinä on ananaksen kuvia.

Nauroin ja eläydyin paljon, ja ilahduin toisten menestyksestä siinä missä omastanikin. Luulin joskus etten pidä tiimityöskentelystä, mutta nykyisin tunnen suurta iloa siitä että olen osana tiimiä, osana jotain, ja sisällä läikehtii ihanasti onni toisten tiimin jäsenten menestymisen puolesta.