Kiitollisuus on yksi ihanimmista tunteista, ja silti usein se unohtuu jonnekin jokapäiväisten pikkuharmitusten alle. Tänään mietin monia asioita, joista olen kiitollinen ja joita tekisi mieli halata ja rutistaa jos pystyisin.

Kiitos omalle keholle jaksamisesta vielä pitkän päivän jälkeenkin venyä yllättävän vahvasti joogatunnilla ja hengityksestä, joka kulkee ja tuo kehoon voimaa venyä vielä vähän enemmän.

Kiitos sille kädelle, joka eilen oli hellästi pääni päällä kun tuhrustin väsymysharmitustani nukkuumaan mennessä pimeässä sängyssä ja joka sai tuntemaan olon niin uskomattoman turvalliseksi.

Kiitos niille työkavereille, joiden samalla aaltopituudella olevat vitsit jaksaa naurattaa aina ja joiden naurusta saa voimaa.

Kiitos sille kesäsateelle, joka teki ilmasta tänään trooppisen kosteaa ja kesäisen tahmaista.

Kiitos niille linnuille, joiden laulu kantautui ikkunasta pimeässä joogasalissa.

Kiitos sille uudelle voimabiisille, jota jaksan kuunnella tuhat kertaa peräkkäin ja joka piristää aina.

Kiitos tälle ihanalle kaupungille, jota saan kutsua kodiksi.

Kiitos sille tarmolle ja tahdonvoimalle, mikä minusta löytyy kun oikein uskon johonkin.

Mistä sinä olet juuri nyt kiitollinen?