Kiltteyteen liitetään usein jotenkin negatiivinen sävy. Kiltteys nähdään ikään kuin heikkoutena. Olen itsekin joskus ajatellut näin. Olen aina ollut kiltti ja pyrkinyt kohtelemaan muita kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Olen myös kokenut kiltteyteni vuoksi tulleeni hyväksikäytetyksi. Olen elänyt aikoja jolloin kovetin itseni ja ajattelin ympärilleni jonkinlaisen suojakuoren, jonka uskoisin suojaavan minua kaikelta ilkeydeltä ja satuttamiselta. Tiedän monia ihmisiä, joissa tunnistan tämän saman. Heille tekisi mieli sanoa ”älä pelkää, sinä olet hyvä ja riittävä sellaisena kuin olet, välitä lämpöä ympärillesi kylmyyden sijaan, uskalla antaa ihmisille mahdollisuus tutustua sinuun, siihen oikeaan sinuun”. Jos näyttää itsestään vain kuoren, ei koskaan voi olla oma itsensä. Silloin kukaan ei myös tunne sinua.

Uskon kokemusteni kautta nykyisin vakaasti kohtuulliseen kiltteyteen. Sellaiseen, joka on ympärille huokuvaa hyvää mieltä ja muiden kohtelua armollisesti, hyväksyvästi ja oikeudenmukaisesti. Mutta kuitenkin sellaiseen, joka ei salli itsensä satuttamista tai alentamista muiden vuoksi. Kiltteys ei saa tarkoittaa muiden alapuolelle asettumista tai sitä, että antaa toisen tehdä itselle pahaa. Kiltteys on hymyjä, hyvää energiaa ja toisten kohtelua ihmisinä. Tasavertaisina. 

 Emme ole täällä kilpailemassa muita vastaan, ainoastaan itseämme ja omia pelkojamme. Jos huhkimme elämän läpi kilpajuoksuna emmekä ehdi nauttia kuin voittaessa ja toisten hävitessä, on silloin melko ikävällä tiellä. Mielestäni parasta täällä olemisessa on juuri se, että itseään voi kehittää ja muokata loputtomiin, voi oppia ja opettaa, olla ja elää. Ihan itseään varten. Muut ovat matkallamme mukana tärkeinä osina elämäämme ja kukin taistelee omaa taisteluaan. Emme voi tietää mitä kukin on käynyt elämässään läpi.   Siksi juuri:

”In a world that you can be anything,

be kind”

1. Olen melkoisen taikauskoinen ja uskon melko vahvasti enteisiin, intuitioon ja siihen että kaikella on tarkoituksensa. Esimerkiksi joskus aamulla saattaa minulla olla vahva tunne siitä, että minun ei pitäisi pukea päälleni jotain tiettyä vaatetta tai korua, ja jotkut vaatteet olen nimittänyt ”onnenpaidaksi” tai ”siksi kaulakoruksi, joka minulla oli päällä silloin kuin sattui jotain ikävää”.

2. Pelkään lentämistä jonkin verran, ja joka kerta lentäessäni yritän keskittyä kaikkeen arkiseen ja rutiinimaiseen kuten siihen hetkeen kun koneessa tarjotaan kahvia ja teetä, ruokailuaikoihin tai siihen kun pitkillä lennoilla valot sammutetaan ”yöksi”. Niihin keskittyminen tuo turvallisuuden tunnetta ja pidänkin niitä lennon kohokohtina, tietysti sen hetken lisäksi kun kone on lennon jälkeen maassa ja voi huokaista helpotuksesta.

3. Kehitän todella helposti ajoittaisia mielitekoja tiettyihin ruokiin. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa minun oli ihan pakko jatkuvasti syödä Cadburyn suklaanappeja töissä, ja en voinut ohittaa niitä kaupassakaan ilman niiden ostamista. Viime aikoina olen himoinnut tuoretta mm. sushia, tuoretta mangoa, katkarapuja ja ruisleipää. 

4. Olen aivan uskomattoman huono matematiikassa. Tämä on ollut heikko kohtani aina, ja edelleenkin monimutkaisemmat laskut ovat minulle täysin hepreaa. En vain sisäistä matematiikan logiikkaa, vaikka sen jos minkä kuuluisi olla loogista. Tästä on riittänyt hupia poikaystävälleni, joka usein tenttaa minua yksinkertaisilla matematiikkakysymyksillä ja molemmat hekotamme kippurassa tälle omalle matikkapäättömyydelleni (heh).

5. Saan ajoittain hepulikohtauksia, jotka ovat erittäin tuttuja kaikille minut hyvin tunteville. Ystäväni kanssa jopa nimitimme tämän hepuli-minän ”kinkkakönköksi”, joka vieraili esimerkiksi taannoisissa yökyläilyissä ystäväni luona ja nykyisin poikaystäväni saa siitä maistiaisia aina silloin tällöin. Suureksi helpotuksekseni myös poikaystäväni saa näitä hepulikohtauksia, joten usein olen itse myös sen silmiäpyörittelevän viilipytyn roolissa toisen riehkatessa naama punaisena hepulissaan. 😀

6. Minulla on uskomattoman herkät silmät. Ne reagoivat herkästi mm. pölylle, silmiin jääneille meikeille, vedelle (?!) ja monelle muulle. Käytän ainoastaan herkkien silmien puhdistusaineita ja piilareiden käyttö on suureksi harmikseni jäänyt erittäin vähälle silmien herkkyyden pahentumisen vuoksi.

7. Minulla on tapana näplätä koko ajan hiuksiani laittamalla hiuksia sormien väliin ja näpläämällä ikäänkuin silittämällä sitä sormien välissä olevaa osaa. Tämän tavan olen oppinut jo pienenä ja usein tein sitä rentoutuessani esim. päiväunille. Teen sitä jatkuvasti ihan huomaamatta ja pelkäänkin että se on harventanut hiuksiani jonkin verran. Tästä tavasta on uskomattoman vaikea päästä eroon.

8. Olen todella herkkä äänille ja muille aistiärsykkeille. Stressannun mielettömästi, jos tähän lisätään vielä nälkä tai väsymys. Joskus tuntuu että pääni on räjähtämässä jos kuulen esim. sireenin todella läheltä ja stressaannun jos olen ihmismassassa josta tuntuu mahdottomalta päästä pois ja ihmiset koskettavat minua ympärilläni. Tämä on yksi kauheimmista tilanteista, ja Lontoossa asuessa näissä tilanteissa joutuu olemaan päivittäin esimerkiksi kulkuvälineissä ja tubeasemilla, mutta yleensä pinnistelen tahdonvoimalla ja yritämällä vain hengitellä rauhassa tilanteen ollessa päällä.

9. Muistan todella tarkasti miltä asiat näyttävät sekä miltä joissain tilanteissa tuntui. Olen vähemmän hyvä faktoissa tai päivämäärissä, mutta visuaalinen -ja tunnemuistini ovat erittäin vahvoja. Muistan tunnetiloja ja tuoksuja vuosien takaa, ja tilanteen tai tuoksun tullessa uudelleen eteen tulevat muistot mieleen vahvoina. Muistan esimerkiksi edelleen miltä jo useita vuosia sitten kissojen taivaaseen siirtyneen kissani turkki tuoksui, tai miltä minusta tuntui 6 vuotta sitten kun tein suuren päätöksen elämästäni.

10. Kerron tapahtuneita asioita uskomattoman epäselvästi. Olen jo surullisen kuuluisa näistä sekavista tarinoistani, joiden jälkeen kuuntelijan kommentti on usein hölmistynyt ja joudun kertomaan saman sepustuksen uudelleen pelkistettynä. En uskaltaisi kyllä itse kuunnella näitä sekavia selostuksiani, onneksi ei tarvitsekaan, heh! Jostain syystä tarinat tulevat yhtenä sylttynä ulos ja innostun lisäilemään asioita jälkeen päin jo johonkin kertomaani.