Olen miettinyt viime aikoina paljon pelkoa ja mistä se oikein tulee. Kaikki pelkäävät jotain. Pelot voivat olla arkipäivän pieniä pelkoja ja suurempia pelkoja jotka ehkä kulkevat elämässä mukana pidempään.

Ollessani lukioaikana mukana harrastajateatterissa, erään produktiomme mantrana oli ”älä anna pelolle valtaa”. Se on tullut taas mieleeni ja tulee pintaan ajoittain kun mietin asioita jotka pelottavat. Pelko on kuitenkin mielen tuotosta ja sitä vastaan voi taistella. Vaikka vaikeaa se joskus onkin.

Yksi suurista peloistani on hukkuminen. Olen taistellut sitä vastaan pienin otteluin, esimerkiksi surffaamisen opetteluna ja viime vuonna Thaimaassa snorklaamalla. Pelko on hyvin kokonaisvaltainen ja fyysinen tunne, jossa todella tuntuu että mieli ottaa kehosta vallan. Muistan vahvasti sen tunteen ollessani veden varassa tuntien kuinka allani on metreittäin tyhjyyttä ja kellun siinä räpylöineni ja laineet kelluttavat minua välillä ylöspäin. Uskon että tässä on taustalla kontrollin menetyksen pelko, sillä vedessä ollessa oma kontrolli on rajallista ja tilanne on keho vastaan luonnonvoimat.

Pelko näyttäytyy myös pelkästään ajatuksen ja mielikuvien tasolla. Mielessään voi kuvitella ns. kauhukuvia erilaisista tilanteista. Teini-ikäisenä pelkäsin jostain syystä ihan kauheasti aivoinfarktia. Muistan kuinka puhuin tästä äidilleni meidän ripustaessa pyykkiä ja sain kuulla äidin viisaat sanat: ”Miksi pelkäisi jotain josta ei edes tiedä tapahtuuko se koskaan, ja tuhlata elämäänsä sen odottamiseen ja murehtimiseen?” Tämä lause on jäänyt siitä saakka mieleeni ja ajattelen sitä usein kun pelkään jotain minkä pelkäämiseen ei todellakaan kannattaisi käyttää aikaa.

Mitä elämän valintoihin ja unelmiin tulee, pelko on hyvin usein tunne jonka kokee jossain vaiheessa suuria elämänmuutoksia tehdessä. Mitä jos en pärjääkään? Mitä jos en onnistu?

Olen huomannut että kaikkein pelottavin osuus on se itse aloittaminen. On pelottavaa alkaa järjestää muuttoa toiseen maahan tai kaupunkiin, on pelottavaa suunnitella lähtevänsä huonosta parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta, on pelottavaa aloittaa uusi työ tai koulu.

Kuitenkin, se itse heittäytymisvaihe ei olekaan niin pelottava. Se vaihe kun on jo perillä, jättänyt taakseen tai aloittanut uutta. 

Silloin ei voi muuta kuin heittäytyä, antaa mielen syttyä ja täyttyä uusista asioista, kokea, näkeä ja elää.

Älä anna pelolle valtaa,

vaan tee näin:

be fearless.