Tyttöjen välisestä ystävyydestä
” A girl should be two things;
who and what she wants ”
– Coco Chanel
Tyttöjen välinen ystävyys on toisinaan hyvin kiemurainen ja moniulotteinen asia, ja toisinaan on ollut opittava kantapään kautta kuka oikein onkaan oikea ystävä. Minulla on lapsuudessa takana kipeä ystävyyden loppuminen ja siitä saakka pitkien ystävyyssuhteiden luominen on ollut vaikeaa. Koen usein että ystävyyteni ovat elämänvaihekohtaisia ja liittyvät aina tiettyyn aikaan ja paikkaan.
Olen tarkka siitä kenet päästän todella lähelleni ja elämäntilanteet ja asuinpaikat ovat muuttuneet vuosien aikaan usein, joten asuinpaikan vaihtumisen ja yleisen varovaisuuden vuoksi koen usein että minulla ei ole montakaan pitkäaikaista ystävää. Poikkeuksena tästä on ihana jo ala-asteella tapaamani ystävä, joka on säilynyt mukana elämässäni kaikki nämä vuodet ja joka oli tärkeä osa teini-ja lukioikäistä minää. Inspiroimme ja muokkasimme toisiamme vuosien aikana ja jaoimme kaikki ne kasvukivut, ihastukset ja pelot joita noina epävarmoina aikoina kumpikin koimme.
Olen huomannut että tyttöjen välinen ystävyys on hyvin tunteikasta, räiskyvää. Mielen voi pahoittaa tulisesti, joskus niin että se ei koskaan siitä enää pala ennalleen. Joskus luottamus voi kariutua hitaasti tai kertaheitolla, tai kasvaa ihan eri suuntiin ja tulla jatkuvaa kompromissia siitä mitä itse on ja mistä tykkää.
Näin minulle kävi hyvin vähän aikaa sitten, pieni intuition ääni tykytti jossain sisälläni sanomassa että ehkä ei kannata ihan täysin luottaa, että täytyy olla ihan hiukan varuillaan. Intuitio taisi osua oikeaan. Oli lähes pelottavaa huomata, miten ystävän seurassa voi tuntea olonsa niin kiusaantuneeksi, epävarmaksi ja haavoittuvaksi. Tämän henkilön läsnäolo tuntui kuin mustalta pahaenteiseltä myrskypilveltä, jonka salamaniskuja henkeäni pidätellen odotin joka hetki. Aloin kyseenalaistaa itseäni, siitä mistä pidän ja sitä kuka ja millainen olen. Se jos mikä oli suuri hälytysmerkki, sillä todellisen ystävän seurassa saa olla juuri sellainen kuin on ilman sitä kauheaa jännityksen kankeutta ja painostuksesta raskasta hengitystä.
Tyttöjen välinen ystävyys voi olla kaunis, kipeä, se voi olla kaikkea.
Mutta se ei saa olla painostava pilvi, ei myrkkyä tai jotain mikä saa sinut inhoamaan sitä kuka olet.
Tästä jälleen oppineena kuuntelen intuitiota, pidän sopivan välimatkan tutustuessa uusiin ihmisiin mutta nauran koko sydämestäni sellaisten kanssa jotka sen ansaitsevat, ja joista huokuu aito välittäminen sitä kohtaan kuka olen. Juuri sellaisena kuin olen.