Anteeksi.

 

 

Tosiystävä löytyy usein jo samasta tarhasta, tai ala-asteen ensimmäiseltä luokalta. Ei aina, sillä jotkut ystävyystarinat alkavat sieltä mistä ei uskoisi. Tai omani löytyi sellaisesta paikasta, ja eikä tie ole ollut koskaan helpoimmasta päästä. Eikä kyllä ole vieläkään mikään maailman helpoin ystävyys. Pakko myöntää, että tykkään haasteista.

Palataan ajassa taaksepäin…Me tutustuttiin Monikan kanssa v. 2007 syksyllä yhteisen lempiartistin kautta. (Monika anteeksi, että kerron taas jälleen seuraavan).  Oltiin juteltu edellisenä iltana irc-galleriassa (kuinka nostalgiaa) Anna Abreu -yhteisön kautta kuinka ollaan molemmat menossa seuraavana päivänä katsomaan Annaa Forumin H&M’lle. Monika sanoi, että se voi tullaa moikkailee siellä porukkaa. Mua alkoi jännittää ihan skidisti jo… Seuraavana päivänä jännitti vielä enemmän, kun joku liittyi keskusteluun siellä esittäytyen ”Hei mä oon Tuiskuttaa”. Se oli sitä aikaa joo-o, kun esittäydyttiin vielä irc-galleria tunnuksilla. 

Mä näin Monikassa jo ystävän silloin, mutta en usko että Monika näki mussa yhtään mitään :D. Me hengailtiin säännöllisen epäsäännöllisen tiivisti jo myös keikkojen ulkopuolella ekan syksyn aikana. Meille selvis, että ollaan asuttu samalla pihalla lapsina ja käyty samaa ala-astetta yhdessä. Kuinka outoa??? Eli me oltais voitu olla jo ystäviä lapsena, mutta ehkä silloin on aatellut liikaa ikäeroa. (Kahden vuoden ikäeroa???) 

Ollaan yhdessä kuitenkin otettu melkein 8 vuodessa aika paljon irti tästä ystävyydestä.. En uskoisi, että ollaan oikeasti tunnettu niin vähän aikaa. Voin sanoa, että vuosien saatossa on tapahtunut kaikkea. Milloin oikeasti ollaan jouduttu pohtimaan, onko kaikki pelissä miten tästä jatketaan taas? Myönnän, että se on oikeasti tosi raskasta. – Kumpikaan ei oo luovuttaja tyyppiä.. (paitsi mä luovutan just ja aion soittaa Facetime -puhelun sanoakseni Anteeksi.) Mä toivon, että jokainen ystävä pyytäis toiselta anteeks ja halais sitä riidan päätteeksi. Sillä se on oikeesti tärkeetä – AINAKIN MULLE!

Yhteisten vuosien aikana ollaan tehty myös asioita, mitä ei olisi uskonut ekan vuoden aikan kokevan toisen kanssa.. Me opiskeltiin yhdessä lähihoitajaksi ja suoritettiin opinnot loppuun, ja nyt työskenellään yhdessä Monikan suosituksesta. Kaiken huipuksi saan asua Monikan kanssa. Kaikkein tärkeimpänä mä pidän sitä, että saan tehdä Monikan kanss sitä mistä lähdettiin liikkeelle.

Eli kiertää yhdessä vieläkin meidän lempiartistin keikkoja <3. Kuunellen kesärenkaita ja muita hittibiisejä. Jotka laulavat ystävyydestä, ja kuinka matkataan Hankoon yhdessä Vadelmaveneellä. 

Vaikka Monika ärsyttää minua välillä ihan liikaaki.. Silti olen kiitollinen, miksi tarvitsen tuonkaltaista ystävää päivittäin.

<3 Tiitu