Asu syyskuulta

Tää kyseinen asu on syyskuulta, silloin kun oli vielä aurinkoista ja lämmintä. Kyseisessä asussa oleva neuletakkijuttu on ollut kaapissa liki kaksi vuotta käyttämättömänä, kunnes vihdoin kaivoin kaapin perukoilta. Asu oli todella yksinkertainen muuten, mutta toi harmaa neuletakkijuttu tuo siihen pientä jotain juttua.

 

IMG_4377.JPG

IMG_4380.JPG

IMG_4384.JPG

IMG_4395.JPG

IMG_4397.JPG

Tässä kokonaisuudessaan asuni. Housut/Seppälä (great girls) Toppi/Only Neuletakkijuttu/Gina Kengät/Skobox (converset). Naamani nyt ei näissä kuvissa osannut käyttäytyä oikein, mutta antaa mennä. Tykkäsin asusta kovasti, se näytti kivalta ja pystyi hyvin menemään koko päivän. Viimeisessä kuvassa näkyy tällä hetkellä mun hiuksetkin, ne on ehkä kasvanut sen muutaman sentin kuvien otosta. Mun piti muuten kertoa sitä, että voi olla että multa tulee vähemmän tälläisiä asupostauksia kuin Tiitulta, mutta eiköhän multa tuu sitten jotain muuta tietty.

 

Hiuksista puheenollen, mitä tykkäätte sivusiileistä? Oon jo jonkun ajan sellaista halunnut, kertaalleen jo varasin kampaaja ajan sitä varten, mutta peruin. Mun suurin huolenaihe on se että mä kadun sitä heti ku se on tehty. Toinen mikä mua mietityttää on se kasvatus vaihe. Sopisko mulle se?Ootteko te katunut? Miten kasvatus prosessi meni? 

Keskiviikkona on luvassa postausta ’mitä onni on?’ Tiitulta.

-M

Muoti Hiukset Päivän tyyli

”You are my person”

Hyvin alkoi meidän uusi postaustahti, tämän blogin suhteen. Eilinen oli tosi haipakka ilta sen jälkeen, kun tultiin kotiin. Joten aattelin ottaa tänään takaisin, sillä on aikaa kirjoitella paremmin.  Mulla oli paljon aiheita, mistä kirjoittaa jotain ”höpöhöpö” -juttuja.  Kuunteltuani alla olevan kappaleen keksin aiheeni.

//www.youtube.com/embed/ZZjjeL3MBOo?rel=0

”Aika pitkä matka hiekkalaatikolta tähän iltaan raivattin”  itseasiassa kyseinen lause auttoi aiheen valintaan. Mä halusin kirjoittaa lyhyesti mun henkilöstä, joka on kulkenut lähes jollain tapaa mun mukana pitkään. 7 vuotta on molempien elämässä pitkä aika, mutta ollaan kuljettu silti pitkä matka yhdessä. Mun henkilö on Monika, jonka kanssa ollaan leikitty lapsena samalla hiekkalaatikolla sattumalta, kohtalosta vain silkasta tuurista?  Meistä ei kumpikaan tiennyt tai muistanut tätä kohdatessa ensimmäistä kertaa, mutta mun äiti muisti Monikan kasvot molempien lapsuudesta. Okei asia ois ihan fine, jos oltais leikitty ainoastaan hiekkalaatikolla joskus yli 15 vuotta sitten. Kuitenkin käytiin samaa ala-astetta ja Monikaa muutamaa luokka-astetta ylempää luokkaa. Voin sanoa, että musta tuntuu välillä tosi uskomattomalta meidän menneisyys.

img_0001.jpg

Meidän tutustuminen lähti käyntiin oikeesti irc-galleriasta, mutta koen meidän paikaksi nyt ja aina Forumin H&M’n. On jotenkin jännää, että yksi artisti yhdistää kaksi jollain tapaa erilaista ihmistä yhteen. Voin sanoa, että meidän ystävyys on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Meistä heikoista ”nynnyistä” on kasvanut kaksi vahvatahtoista ja sanavalmista nuorta naista. Voin sanoa, että mä oon niin kiitollinen kuinka ihana ystävä mulla Monikassa on. Välillä tottakai dB’t nousee, mutta kaikki pieni kinastelu ja piikittely kuuluu ystävyyteen. Jos joku on eri mieltä, ei ole nähnyt ainakaan mitä tapahtuu meiän keittiössä kun väsymys ja stressi lasketaan yhteen. 

img_7803.jpgMonika on mulle henkilö, joka tukee nauraen tilanteessa kuin tilanteessa. Henkilö, jonka kanssa riitelykin muistuttaa joltain Salkkareiden draamakohtaukselta. Henkilö, jonka kanssa syntyy yhdessä ajoittain erittäin tyhmiä ideoita. Henkilö, joka muistuttaa ihmistä, jonka olisi tuntenut aina.

Kiitos <3

Hyvinvointi Hyvä olo Syvällistä