Pakko matkustaa on jonnekin

Auringonpaiste on viimeiset kaksi päivää täyttäneet Helsingin. Kevään myötä into lähteä etelämmäs lämpöön pienenee, mutta vääjäämätön totuus on, että nykyiset lentojen hinnat houkuttelisivat matkustamaan vähintään Suomenlahden toiselle puolelle. Tällaisia suunnitelmia jo onkin toukokuulle, mutta mitä jos välillä pystyisi pysähtymään ja nauttimaan välillä lähialueista ja ottamaan vähän lomaa ilmastoahdistuksesta.

Keväässä parasta on puhtaat pyörätiet ja sateet, jotka huuhtovat katupölyn pois. Valju kevätaurinko pitkän talven jälkeen tuntuu oikeastaan melko kelvolliselta ja asiat näkee lumen sulamisen ja valon määrän kasvun jälkeen ihan eri tavalla. Pyöräiltävät matkat pitenevät ja ulkona tekee mieli olla ihan eri tavalla kuin pimeän pakkasen aikaan. Minulla on tänä keväänä viikko lomaa, jonka aion viettää Helsingissä. Suunnitelmissani on mennä ulos evästämään, käydä parissa uudessa ravintolasssa syömässä, kierrellä museoissa ja pakata muuttoa varten. Jostain syystä on todella hölmöä, etten ole koskaan osannut olla turistina Helsingissä, vaikka tämä on kaupunki, jonne jotkut tulevat kuin Berliiniin. Tänä vuonna lupaan a) nauttia enemmän ekologisesta lähiseutumatkailusta b) kun lennän jonnekin, viettää kohteessa pidemmän aikaa.

Kävin kaupunginmuseossa leikkimässä turistia.

Pyörällä pääsee ja etenkin junaan tai laivaan yhdistämällä pääsisi pidemmällekin.