Muovillinen maaliskuu

Muovitonta maaliskuuta on viettänyt nelisen viikkoa iso porukka ihmisiä. Instagram-tileissä on postauksia puisista tiskiharjoista, marseille-saippuasta posliinikupissa ja kestopusseihin ostetuista irtomyyntipähkinöistä. Itse en ole hommaan lähtenyt, koska se on mielestäni tekopyhää ja usein vaihtoehtokustannukset muovittomille vaihtoehdoille ovat suuremmat kuin muovisille valinnoille. On toki esteettisesti kiva että kotona on uudet kalliit muovittomat tuotteet, mutta en oikein näe syytä ensin heittää roskiin vielä toimivia tuotteita, jotta voi ostaa instagram-postausta varten Ruohonjuuresta villisian karvasta tehdyn pyökkisen harjan.

Pakkauksien sijasta olisi tärkeää keskittyä ennemmin sen pakkauksen sisältöön. Jos ostaa tiskistä lihaa tai juustoja, niin ollaan kaukana muoviin pakatusta kasviperäisestä vaihtoehdosta, vaikka ensiksi mainittu olisi ”lähiruokaa” ja jälkimmäinen rekoilla ja laivoilla kuljetettu. Yleensä ruokapakkaukset on suunniteltu niin että ne lisäävät tuotteen säilyvyyttä, eli vähentävät ruokahävikkiä. Kunpa ruokahävikistä puhuttaisiin yhtä intohimoisesti kuin zero wastesta ja muovin välttelystä.

Monesti muovin vaihtoehdot ovat vegaaninäkökulmasta huonoja: toppatakin sijasta villaa, nahkaa tai turkiksia, tuorekelmun sijasta mehiläisvahakäärettä, teflon-pannun tilalle sianihralla voideltu valurautapannu ja toki ihan ruokien osalta useimmat proteiinituotteet tofusta ja soijarouheesta nyhtökauraan ja soijarahkaan on pakattu muoviin. Kotitekoisista jutuista puuttuu terveyden kannalta oleelliset jutut, kuten lisätyt vitamiinit ja etenkin esim. hammastahnassa tarpeellinen fluori. 

Ihan kuitenkaan en tarkoita, että jätteiden vähentäminen olisi typerää, vaikka kritisoinkin aihetta kovaan sävyyn. Itsekin olen sitä mieltä että tarpeeton pakkaaminen, esimerkiksi hedelmien pussittaminen, etenkin verkkopusseihin, on täysin tarpeetonta. Aloite pitäisi olla kuitenkin tuottajilla, vaikka 

 

Taloyhtiöömme tuli muovinkeräysastia! Nyt ei tarvitse enää kuljettaa roskia kauas kierrätyspisteelle. 

Rakas muovinen Aeropress-kahvikoneeni palvelee hyvin kupillisen tai kahden keittämistä. Olen saanut tähän varaosia suoraan valmistajalta (kuminen mäntä ja viallisen sylinterin tilalle uuden valmistusviattoman sylinterin). Alpron rahkapurkit voi huuhtoa ja kuivattaa helposti muovin- ja metallinkeräystä varten. Pitäisi myös siivota. Keittiön tomaattiroiskeiset ja laminaattiset tasot eivät ihan istu zerowaste-estetiikkaan.

Vanhassa vara parempi. Tiskiharjaa ei meillä käytetä kuin pannujen ja patojen sekä viinilasien pesuun, joten harja on säilynyt hyvänä valehtelematta vuosia. Vaihtopää tulee pestyä astianpesukoneessa, joten siitä ei muodostu bakteerien kasvualustaa. Juuresharjaakaan ei ole tarvinnut koskaan vielä uusia, vaikka perunamuussi on taloutemme lisukkeista kestosuosikki.