Kuulumisia!

Heipsu!

Aika lentää täälä Hollanninmaassa nopeempaan kuin olisin osannut oottaa! Kuukaus jo takana ja edellisestä blogipostauksestakin vierähtänyt aikaa. Ei se mitään, onneks on kuvia ja paljon juttuja jaettavana, vielä kun onnistuu näin englannin tehtävien sijasta orientoitua blogin äärelle niin hyvä tulee. Siivotakkin tosin voisi.

Workshop Google visiittiä varten.

Muutin tosiaan kaksi viikkoa sitten vihdoin taloon josta alunperin huoneeni vuokrasin. Täälä mulla oli ekat puoltoista viikkoa seurana saksalainen Julia ja hollanninmimmi Janieke. Alkuunsa aattelin tulevani jälkimmäisen kanssa hyvin toimeen mutta tyyppi paljastu eläväksi ihmissiaksi elintavoiltaa; kaikki mikä kädestä irtosi jäi juuri sille paikalle, tiskit lojui ympäri pöytiä viikkoja ja minkäänlaista kunnioitusta kanssaeläjiä kohtaan ei tuntunut löytyvän. Viimeinen niitti oli löytää minicrip pussi täynnä epämääräistä jauhetta tyypin tavaroiden alta kun siivottiin Julian kanssa. Päätin niellä mielipiteeni ja ootin vaan innolla tän uuden tytön tuloa. Nyt meillä on täälä suloinen 19-vuotias Carolijn joka asuu ekaa kertaa omillaan. Koko perheen voimin ne tänne tavaravoita koko viikonlopun roudas ja äitimuori pesi koko alakerran jääkaappia myöten sottapytyn jäljiltä. Siivousprojekti olisi muutenkin kuulunut sunnuntain ohjelmaan ja oli kertakaikkiaan positiivinen yllätys kun junnun äiti sanoi ehtineen tehneensä jo kaiken. Koitampa saada kämppäkuvia piakkoin tänne! Asunto sijaitsee siis Ginnekenissä eli Bredan parhaalla alueella. Paljon lapsiperheitä ja market place ihan vieressä. Kouluun 1,3km ja keskustaan about 2,5km. Kämppä kolmessa tasossa ja ite oon keskimmäisessä, kaks muuta makkarii on ylhäällä. Kyllä tässä nyt viihtyy!

Koulussa tahti kiihtyy ja projektien kanssa touhutaan päivittäin. Erityisesti Purchasing management ottaa hermoille tällä hetkellä, koska sopimus jota käsitellään on kaikenkaikkiaan hollanniksi. Hankala sieltä lähteä kuluja karsimaan tai etsimään epäkohtia kun oma hollannintaito rajoittuu lähinnä hollantilaisen esittämiseen kaupankassalla hokematta hallo, nej, ja, bedankt ja doui. Hyvä meikä, mukana kuitenkin ollaan ja pysytään. Piste.

Aulatilaa meiän kampuksella.

Ruokala/hengailutilaa

Palaveeeeri/lounas/sosialisintitila

Koulun kahvikorneri.

Ei viime, mutta edellisviikolla käytiin Damissa Googlen toimistolla yritysvierailulla tarkkailemassa toimitilojen vaikutusta motivaatioon ja innovatiivisuuteen. Enkä tämän visiitin jälkeen yhtään ihmettele miksi Google on rankattu maailman parhaaksi työnanntajaksi. Tilat tuki täydellisesti kaikkea sitä mitä yritys haluaa edustaa. Huikee kokemus ja voisin haluta sinne töihin. Jätin jo käyntikortin ja CV:n.

Jäätiin mun hollantilaisen kaverin Renen kanssa Damiin päiväksi pyörimään, ennen kun otettiin iltajuna Den Helderiin merivoimia moikkaamaan! Kaupunki on kieltämättä maineensa veroinen. Käytiin Anne Franck museossa, joka oli kertakaikkiaan vaikuttava ja pysäyttävä kokemus. Pakko lukea kirja heti kun mahdollista. Sen lisäiksi vierailimme kyseenalaisissa tiettyä toimialaa edustavissa kaupoissa, käytiin drinksuilla vähemmistöbaarissa ja syötiin hyvä päivällinen. Ihana päivä huikeessa seurassa eikä fiilistä pilannut se että tiedettiin mikä meitä perjantaina odotti!

DamDam Im coming back!

Satuttiin samaan iltajunaan kuin pari muuta IMA PRO kurssilaista ja matka pohjoiseen meni tosi nopeesti. Perille tultua majoituttiin ”kasarmille”, jonka huoneet muistittivat lähinnä suomen Sokos hotellista. Vähän eri meininki kun Suomessa.

Ihan semikivat oltavat paikallisilla maanpuolustajilla.

Aamulla aikanen aamis ja puol kasi matkattiin jo kohti laivaa. Oltiin kun pikkulapset huvipuiston porteilla, valmiina tutustumaan paikallisiin merivoimiin ja kuulemaan meidän tarkemman tehtävänannon projektia ajatellen. Joidenkin hymy tosin vähän hyytyi kun meripahoinvointi iski. Meikäläinen selvis kunnialla, vanha kunnon merikarhu. Voisin liittyä hollannin armeijaan heti.

Iltapäiväkuvaa laivasta. Tuolla oikeenpuoleisella seilattiin.

Auringonnousu.

Ihana Rene.

Kahdeksan tunnin mereilyn, aivan uskomattoman mielenkiintosen tutustumiskierroksen, ja lounaan jälkeen jakauduttiin porukoihin ja alettiin jakamaan ajatuksia kokemuksesta ja jäsentelemää ideoita jatkoa varten! Kotimatka taittui ohjaavan opettajan kyydissä, untenmailla.

Perinteinen Belgialainen perinneruoka. Jotain lihaa se oli. Ja RENE.

Tähystelen.

Meiän huikeet perehdyttäjät!

Jotain projektiin liittyvää…!

LAUANTAINA SAIN ALINAN TÄNNE! Mimmi joutu asuu hostellissa kun en alustavien suunitelmien mukasesti pystynyt sitä täälä majottamaan kaiken härdellin keskellä. Mutta kaikki käänty parhain päin kun sielä oli muitakin samaa koulua käyviä. Päästiin tutustumaan isommalla porukalla jo ennenku niillä alko koulu. (Turismipuolen eli pääkampuksen ihmisiä ovat.)

Onnelliset Bredalaiset jälkkäridrikeillä

Suomalaiset suppusuut

Oon löytäny lempparikahvilan!

Indian ystävät!

Edellisviikon ohjelmaan kuulu paljon sosialisointia, salihommia, koulua, aurinkoa ja palavereja. Aikalailla elämä alkaa löytää ne normaalit uransa, mitä nyt bilekutsuja satelee enemmän kuin suomessa! Odottamattomat käänteet tuntuu seuraavan mua minne sitten meenkin ja välillä on jännittänyt että mihin sitä nyt taas on jouduttu. Kaikki kuitenkin hyvin ja paljon ihania tyyppejä täälä mua vahtimassa.

Palauttava mangosmoothie salisen jälkeen

Nyt ekaa kertaa tuntuu että on kaukana perheestä, kun porukat reissas Dominikaaniseen tasavaltaan parin viikon lomalle. Sielä viidakossa ei toimi puhelimet tai netit. Hyvä hommeli, onneks oon saanu muutaman päivän sisään höpöteltyä Eepin ja Momasen kanssa. Parhaita tyyppejä. VINK VINK veliseni jos tätä luet niin olis kiva kuulla miten susirajalla menee, pyöriikö yritys ja joko on siskoa ikävä. Että sellasta.

Mur.

Loppuun hauska tarina eiliseltä.

Olin tulossa klo 23.30 kotiin vaihtaritapaamisesta ja kotona ihmettelin kun ei ovi avaudu normaaliin tapaan. 15 minuutin ovikellon rämpytyksen, muutaman paniikinomaisen facebookviestin ja hysteerisen nauru-yskäkohtauksen jälkeen luovutin ja lähdin nukkumaan latvialaisen Vikan lattialle. Uusi mimmi oli murtovarkaiden ja mörköjen pelossa lukinnut jo toista yötä peräkkäi ulko-oven takalukkon, vaikka olin maininnut lähteväni käymään vielä moikkaamassa kavereita. Vähän annoin aamulla palautetta ja vaihdettiin numerot vastaisuuden varalta moisten estämiseksi.

Yhtä kokemusta rikkaampana jälleen! Kaikesta selvii.

Puistokanat ja -kukot piristää kaupunkinäkymää!

DOEI!

-SS