Aina kannattaa ottaa ”vielä yhdet”

Muistatteko, kun kirjoitin aiemmin ravintolasta nimeltä La Tavernaccia, jossa kävimme ekana iltana saapuessamme tänne ja viime viikonloppuna ”vielä yksillä”? Muistatteko myös, kun kerroin tavoitteestani oppia laittamaan paikallisia ruokia? Kuinka ollakaan, näistä löytyy yhteys ja kuten lupasin, tässä lyhyt tarina mitä yksillä tapahtui.

Jo ensimmäisellä kerralla omistaja-rouva oli enemmän kuin ystävällinen, hyvin lämminhenkinen n. 50 vuotias italiais”mamma”. Pituutta ja leveyttä käytännössä yhtä paljon ja lämpimiä halauksia sylintäydeltä. Kieli on italia ja muutama englanninkielen sana niin hänellä kuin hänellä töissä olevalla naisella. Kuten muissakaan tapauksissa, ei se tässäkään menoa haitannut ja ilta sujui mukavasti ja lupasimme tulla toistekin.

Viime viikonloppuna illallisen jälkeen menimme ravintolaan yksille. Tällä hetkellä ei ole turistikausi eikä taida olla mikään muukaan kausi ja alueen ravintolat ovat tosi hiljaisia, kuten myös sinä iltana. Näin ollen, viimeisten asiakkaiden lähdettyä, saimme omistajan jakamattoman huomion. Olimme ottamassa jo toisia juomia, kun pöytään tuli pizzaa ja tästä hetki ja joimmekin jo omistajan kanssa punaviiniä ja limoncelloa ja juttelimme google-kääntäjän avulla niitä näitä.

Juttelun lomassa kyselimme ravintolan historiasta jne. ja ehkä johtui punaviinistä tai naisen ystävällisyydestä, en tiedä, mutta rohkenin kysyä voisiko hän opettaa minua kokkaamaan eli voisinko tulla avuksi ravintolaan ja samalla oppimaan ruuanlaittoa. Hän kysyi tietenkin, että mitä osaan ja kun vastasin että en oikein mitään, niin hetken hiljaisuuden jälkeen hän huudahti ”tottakai voit tulla”. Opitaan päivä kerrallaan uusia asioita ja hän toimii oppiäitinä. Google-kääntäjän avulla sovimme ekan oppipäivän ja näin keittiön ovet avautuivat minulle.

Viime keskiviikkona menin ravintolaan sovitusti ja aloitimme hommat ottamalla huikat valkkaria. Työpaikka minun mieleeni! Valmistin illan aikana amatriciana-pastaa, lihapullia sekä ”ciambelle al vino” jälkiruokakeksejä. Ilta oli jälleen hiljainen, joten en onnistunut saamaan potkuja ja sovimmekin että käyn siellä n. viikottain ja kunhan turistikausi alkaa, voin olla enemmänkin apuna. Saamani VIP-essu oli mielestäni myös aika päheä.

Eilen perjantaina olikin sitten toinen oppipäiväni ja teimme alusta alkaen kahta erilaista pastaa. Toinen pasta (pasta a la casa) syötiin ravintolassa ja fettuccinet sain kotiin mukaani, joista tänään tein lounaaksi perinteisen bolognesen.

  

Joten yksi tavoitteista on nyt jo toteutumassa ja aloitimme viiime viikolla myös kielikurssin eli hyvähän tästä vielä tulee! 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *