Kaasua kiitos!

Nyt sitä saa, nimittäin kaasua! Otin ilon heti irti ja kokeilin ruuanlaittotaitojani kaasuliedellä. Lyhyt historia taidoistani; ne ovat olleet vielä pari vuotta sitten umpisurkeat mutta nyt ne ovat jo niin hyvät, että tekemäni ruuat syödään.

Ensimmäinen ruoka jonka tein, oli kanankoipia (luulin kyllä ostaneeni kokonaisen kanan mutta…) ja itsetehtyjä lohkoperunoita, fenkolia sekä tietenkin mozzarella-tomaattisalaatti. Fenkoli siksi, että lempiohjelmassani Master Chef Australiassa käytetään paljon fenkolia. Koska sekoitin koivet kokonaiseen kanaan (syytän tiivistä pakkausmetodia) lienee melko selvää etten ole kanaa käyttänyt kuin suikaleina tai fileinä. Siksi oli melkoinen järkytys, kun nahassa oli vielä karvoja ja jouduin isälleni lähettämään hämärän whatsupp-kuvan raaoista kananjaloista ja kysymään mitä tehdä. En halunnut poistaa nahkaa koska Master Chef -oppineena tiedän, että se on parasta.

Isäni kysyi, onko nämä broilerin vai kanankoipia ja naurakaa vaan, mutta enpä tiedä mitä eroa niillä on ja kuten kuvasta näkyy, vastasin että luulen kyseessä olevan koipi. Joka tapauksessa, hän kehoitti maustamaan ja paistamaan komeannäköiset koivet ja kiittämään luojaa siitä ettei itse tarvitse sentään nylkeä kanaa.

Kuten alla olevista kuvista näkyy, karvoja ei enää paistamisen jälkeen näkynyt ja sekä kana että fenkoli olivat makoisia, kuten myös salaatti.

Itsevarmana taidoistani ja siitä, ettei tapahtunut kaasuräjähdystä tein seuraavaksi tietenkin klassisen pasta bolognesen, johon jauhelihan lisäksi tuli hieman salsicciaa eli sianlihamakkaraa. Ja kyllähän sekin syötiin, joten kun alku on hyvä niin eiköhän loppukin!

Pojat ovat kehuneet kyllä ruokia, mutta molemmat ovat myös todenneet, että ravintolassakin syöminen on aika edullista että että… Tiedä sitten noista miehistä. Jatketaan näillä ja lisäilen tänne aina välillä näitä onnistumisia ja toki mahdollisia epäonnistumisia. Buon appetito!