Minä ja jooga

Moi maailma. Minä olen Lotta ja tämä on minun joogablogini.

Lyhyt joogahistoriani.

Aloitin joogan Tampereen Om Yoga -koulussa vuonna 2008. Aluksi kokeilin erilaisia joogalajeja, mutta astanga tuntui niistä omimmalle.

Harrastin astangaa säännöllisesti syksyyn 2010 asti. Tähän ajanjaksoon sisältyi yliopisto-opintoihini sisältynyt kesäkurssi Intian Hyderabadissa, jolloin joogasin ohjatusti yliopiston kampuksella.

Muutettuani ensin Jyväskylään ja sittemmin Ghanan Cape Coastiin jäi jooga vähemmälle, vaikkei kokonaan unohtunutkaan. Vasta alkuvuodesta 2015 palasin ohjatuille tunneille Suomeen muutettuani.

”Sukat pois ja täysseisonta. Isovarpaat yhteen ja ranka suoraksi. Kohiseva ujjayi-hengitys muistuu mieleen, kehoon. Surya Namaskara A. Surya Namaskara B. Nyt jo kasvoilla sisäinen kyynelhymy. Jotain loksahtaa paikoilleen, yhdenlainen kotiinpaluu.

Asanoiden järjestys on unohtunut ja joku niistä taitaa olla ihan uusi. Hengitys ei virtaa vielä vapaasti, etenkään pää alaspäin tehtävissä asanoissa. Mutta liikeradat muistuvat mieleen ja välillä saa melkein kiinni virtaavuuden kokemuksesta.”

Niin kirjoitin ensimmäisen joogatunnin jälkeen.

Vasta kesällä 2015 innostuin omatoimisesta harjoittelusta ja löysin joogan leikittelevän puolen. Tuli jotenkin lapsuus mieleen, miten 9-vuotias Lotta ilmoitti lehtihaastattelussa pitävänsä telinevoimistelusta, koska riippuminen on kivaa.

Minusta riippuminen on edelleen kivaa.

Voimistelusta puheen ollen – sitä minä harrastin reilut 15 vuotta. Lisäksi olen valmentanut voimistelijoita yli viiden vuoden ajan.

Voimistelutaustasta on ollut paljon hyötyä, vaikkeivät telinevoimistelijat ylinotkeita olekaan. Joitakin rakenteellisia/fysiologisia ”puutteita” minusta(kin) löytyy, esimerkiksi oikea polvi menee äärikoukkuasennossa lukkoon, enkä ehkä koskaan taivu lootusasentoon. Se on sääli, mutta niin se vain on.

Fyysinen harjoittelun lisäksi minua kiehtovat joogan sisäiset ulottuvuudet ja matka minuuteen. Joogan ulkonäkökeskeisyys sen sijaan vähän kismittää. Esimerkiksi Instagramin joogakuvia katsellessa saa nopeasti käsityksen siitä, mille yogin/yoginin tulisi näyttää. Itse haluaisin peräänkuuluttaa armollisuutta ja lempeyttä omaa kehoa/itseä kohtaan.

Mutta pidemmittä puheitta: Tämä on blogi joogasta, matkasta ja ehkä vähän minustakin. Tervetuloa matkalle mukaan.

It is not the destination but the journey along the way.

Valoa,

Lotta

P.S. Vanha, edelleen hengittävä blogini Kultarannikon Kulkija löytyy täältä. Se kertoo siitä, miten minusta tuli Kultarannikon Kulkija.