Taaksetaivutuksia
Joogainnostuksen pyörteissä asetin itselleni konkreettisia liiketavoitteita. Valitsin kolme taaksepäin taivutukseen perustuvaa ja varvas–sormikosketukseen pyrkivää asanaa. Kaikki kolme olivat minulle uusia tuttavuuksia.
Harjoittelussa kuminauha osoittautui oivalliseksi apuvälineeksi. Hapero jumppakuminauhan pamahti poikki kesken harjoituksen, joten avuksi oli otettava työpaikaltani saama osittain rikkimennyt rullakon kiinnityskuminauha. Sen avulla jalkaa oli helpompi suostutella ylemmäksi.
Halusin lähtötilanteesta kuvat, jotta voisin seurata kehitystä. Koska en ota kuvia itselaukaisulla, eikä kameramieskään ole ihan joka päivä tavoitettavissa, ehdin harjoitella asanoita reilun viikon verran ennen valokuvia.
Oli aikamoinen yllätys huomata, että jo viikon harjoittelun jälkeen sormeni hipaisivat varpaitani kahdessa asanassa (katso kuvat 1 ja 2).
Itselleni avain onnistumiseen oli oivallus venyttää ylävartaloani ensisijaisesti ylöspäin, ei taaksepäin. Uskoisin tämän tekniikan vahvistavan keskivartalon lihaksia ja suojelevan selkää vääränlaiselta taivutukselta. Ehkä juuri tästä syystä selkäni ei ole kipeytynyt. Itse asiassa, koko keskikroppa tuntuu vahvemmalle.
Kolmannessa asanassa, kyynärsillassa (kuva 3), sormien ja varpaiden välissä on edelleen reilut 30 senttiä – ilmeisesti tälle asanalle täytyy antaa paljon enemmän aikaa. Alun perin olinkin kaavaillut tavoiteajankohdaksi ensi kesää.
Ja onhan näissä muissakin vielä parantamisen varaa. Iloinen silti jo tapahtuneesta kehityksestä. Ilmeisesti sitä voi edelleen oppia uusia juttuja.
Valoa,
Lotta
