Vanhalla tulitikkutehtaalla

Sunnuntaina nukuttiin myöhään, syötiin brunssi sängyssä ja suunnattiin sitten fillareilla vanhalle tulitikkutehtaalle.

Pyörät jätettiin parkkiin Ratakadulle ja loikattiin jalan radan yli tehdasalueen puolelle. Junaradan ylitys on aina yhtä jännittävää, aina sitä varmistaa, vielä kerran.

Radan vieressä heti ensimmäisenä sijaitseva entinen huopakattotehdas on komea näky. Ränsistynyt tiilirakennus on maasta katolle asti värikkäiden graffitien peitossa. Ikkunat säpäleinä ja lattiat spraypurkkien peitossa.

Edellisvisiitillä lokakuussa 2014 tehtaan katto lainehti, mutta tällä kertaa se oli ihan kuiva. Katolta avautuvat hienot maisemat radanvarteen, Santalahden rakennustyömaalle ja Näsijärvelle.

Vähän alempana sijaitsee vanha tulitikkutehdas, josta koko alue on kutsumanimensä saanut. Alakerran oviin oli taiteiltu useita metrejä korkea robotti, en muista nähneeni sitä aiemmin. Sisätiloissa oli taiteilija työssään, ainakin minua tuoreen graffitin värimaailma miellytti.

Tehdasalueella tunnelmoidessa vierähti tovi jos toinenkin. Nälkä meidät lopulta kotiin ajoi. Sääkin suosi sunnuntaina. Pilvistä povattiin, mutta ihanan aurinkoista oli. Kyllä minä vielä tunsin kesän jälkilämmön ihollani tiiliseinää vasten painautuessani.

Vanha tulitikkutehdas – on se kyllä vekkuli paikka. Varmasti käyn vielä ennen sen alasajoa.

Oletko sinä käynyt vanhalla tikkutehtaalla?