Joku raja

Tätä tekstiä kirjoittaessani vietän ensimmäistä sairaslomapäivää nykyisessä työpaikassani. Olin tietyllä tavalla osannut odottaa tätä päivää tulevaksi, ja yrittänyt taistella myös tätä vastaan pitkään ja hartaasti. Tuntui pahalta antaa periksi, mutta myös hyvältä, koska tiesin, että nyt jos joskus kuuntelin itseäni sataprosenttisesti. Se mitä kehoni on yrittänyt kertoa jo pidempään oli, että ”myös sinulla on oikeus väsyä, et ole yhtään huonompi jos myönnät sen itsellesi”.

Eilen oli se päivä kun joku raja tuli vastaan.

Kun tänään aamulla heräsin, mietin, että haluan päästä puhumaan tästä, tai ehkä paremminkin kirjoittamaan. Se kun on ollut vahvuuteni aina. Toki otan tämän puheeksi oman työyhteisöni kanssa kun palaan töihin, mutta haluan ehkä tällä hetkellä vain kirjata omaa ajatuksenvirtaa siitä mikä ajaa nyky-yhteiskunnassa tilanteeseen, että ihminen väsyy. Ja pelkästään positiivista on, jos saan vastakaikua ajatuksilleni. Sillä tiedän, että en ole yksin tämän asian kanssa.

Taustoitan hieman sitä kuka olen ja mitä teen, jotta sinä mahdollinen lukija, joka siellä ruudun toisella puolella olet tullut lukemaan kirjoituksiani, saat parhaimman ja realistisimman käsityksen. Olen sairaanhoitaja, toiminut tällä alalla vasta reilu 5 vuotta, mutta kohdannut (joidenkin mielestä vielä lyhyen urani aikana) monia työyhteisöjä, asiakkaita, esimiehiä, kollegoja ja potilaita. Suurimman osan työurastani olen tehnyt töitä päihdepuolella; päihteiden käyttäjien, kuntoutujien, toipujien ja muutosta haluavien asiakkaiden kanssa. Tässä urani lyhykäisyydessään tähän hetkeen.

Eniten haasteita olen kuitenkin kohdannut työyhteisöissä, johon vaikeiden asioiden kanssa työskentelyn on annettu luvan kanssa tulla hiertämään välejä ja haastamaan tätä kautta omaa ammatti-identiteettiä. Tässä on suuri ristiriita kun olen aina pohtinut, että työyhteisössä juuri on se voima, jonka turvin jaksan tehdä raskasta työtä. Kohdata niitä vaikeita asioita, joita asiakkaat joutuvat kohtaamaan ja jonka he suurimmaksi osaksi kaatavat meidän viranomaisten; lähimmän omaisen, syliin. Ja kuten saatat arvata, se joku raja joka ylittyi, koskee omalla kohdallani työyhteisöä. Työyhteisön väsymystä muutoksessa, ja kun negatiivisuus on yleinen ilmapiiri, jonka voimalla puhalletaan yhteiseen hiileen, huomaamatta sen tuottamaa vahinkoa.

-M-

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *