Lauantaifiiliksiä

 

Ihanaa lauantaita tyypit!

Olen ollut koko viikon kotona flunssassa ja huomenna vihdoin on paluu töihin. Tämä neljän seinän sisällä pönöttäminen ei vain sovi minulle! Kaksi ensimmäistä sairaslomapäivää meni vielä ihan hyvin, ulkona satoi vettä ja sohvalla pötköttely poikaystävän kainalossa ei tuntunut lainkaan pahalta. Kolmannen päivän kohdalla aloin olla jo turhautunut ja vesisateessa lenkkeily kuulosti paremmalta, kun mikään pitkään aikaan. Keksin ”pakollisia” kauppareissuja lähikauppaan, jotta saisin edes vähän liikuntaa ja raikasta ilmaa, alkoi vain tuntua siltä, että seinät kaatuu päälle. Ystäväni tuli eilen piristämään minua ja eksyttiin juttelemaan kyseisestä aiheesta. Miksi on niin vaikeaa ottaa iisisti, kun olo sitä vaatii? Jos tilanne olisi toisinpäin ja velvollisuudet kutsuisivat, tekisi mitä vain, että saisi jäädä viettämään päivää kotiin. Osaako kukaan samaistua?

Tänään ollaan pidetty poikaystäväni kanssa rauhallinen kotipäivä. Käytiin aamupäivällä kaupassa hakemassa ainekset lasagnetteen, ja ai että, ruoka ei ole maistunut pitkään aikaan niin hyvältä!

 

 

 

 

 

 

-Linda