Miten löytää äitikavereita?

No niin, näköjään olen yhtä hyvä päivittämään tätä blogia kuin aikoinaan olin päiväkirjaa (eli yleensä kerran puolessa vuodessa tiivistin sen hetkisen elämäntilanteen.) Tosin yleensä ne ajat, jolloin kirjoitin joka päivä, sisälsivät listan siitä mitä olin tehnyt ja syönyt. Aika harvoin kerroin mitään tärkeää, kun olin varma, että äiti tai joku muu perheenjäsen kuitenkin kävi lukemassa sepustukset, vaikka päiväkirja oli piilotettukin mitä ovelimpiin paikkoihin. Myönnän, että saatoin myös olla vähän vainoharhainen.

Mutta asiaan eli miten sosiaalistuminen äitirintamalla on edistynyt: jopa ihan hyvin! Latasin momzien kun mulla oli ollut pari päivää aika ahdistunutta ja surkuttelin sitä, minne mun kaikki kaverit on kadonneet (=en ole pitänyt yhteyttä).

Joka tapauksessa olin tosi tyytyväinen itseeni, kun sain ladattua sovelluksen. Tosin esittelytekstin kirjoittamisessa meni tosi kauan ja muutin sitä vielä monta kertaa, kun kävin stalkkaamassa muiden tekstejä: onko niillä kuvia lapsista? Monta kuvaa on itsestä? Millaisia esittelytekstit ovat? Aika monella lapsen kasvot oli peitetty ja itsestä oli kaksi tai kolme kuvaa. Esittelyteksteissä kerrottiin, että etsitään äitikavereita kahville/lenkille/museoon ym. ja sitten kerrottiin lyhyesti mitä harrastetaan tai mistä ollaan kiinnostuneita. Ja tietysti kirjoitin oman tekstin samalla kaavalla, enkä voi kerskailla, että olisin kauhean persoonallisesti muiden käyttäjien seasta erottunut.

Tinder- tyyppinen pelaaminen ei ollut niin ikävää kuin ajattelin, vaan oli itse asiassa ihan hauskaa nähdä, että samassa elämäntilanteessa eläviä äitejä oli muitakin. Laitoin oikealle kaikki lähialueen äidit, joilla oli edes jokseenkin samaa ikäluokkaa oleva vauva. Ja saatoin antaa raksin myös joillekin tyypeille, jotka esittelytekstien perusteella vaikuttivat tosi eri henkisille kuin mitä itse olen. Tosin kaikilla oli melko samat setit teksteissä, joku oli kiinnostunut ehkä enemmän liikunnasta, toiset viineistä ja muodista ja kolmas kertoi olevansa räväkkä ja hersyvä persoona.  Sain melko monta mätsiä muutaman päivän aikana (monta=5), mutta en uskaltanut aloittaa keskustelua, vaikka useat äideistä oli oikeesti tosi mukavan oloisia ja olisin mielellään tavannut heitä. Onneksi yksi äiti sitten aloitti ihan perus Miten menee? kysymyksellä. Meillä synkkasi tosi hyvin ja kirjoiteltiin aika pitkiäkin tekstipätkiä. Nähtiin muutama viikko sitten ja nyt me ollaan nähty pari kertaa puistossa ja käyty kahvilla. Ja joka kerta on mukavampi nähdä, kun ollaan tutustuttu paremmin.

Tällainen yleisarvio nyt muutaman viikon sovelluksen käytön jälkeen on, että momzie on kyllä mahti oivallus!  Kiva että voi aika matalalla kynnyksellä tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin äiteihin. Toinen huomio on, että luulin että jaksaisin tutustua useampaan äitiin ja käydä useilla vauvatreffeillä. Varmaan tosi sosiaalisille ihmisille sovellus käy myös sellaiseen tarkoitukseen, mutta musta viestien kirjoittaminen on jo ollut aika työlästä. Pitää tutustua ensin, vähän kuulustella synkkaako meillä ja sitten mahdollisesti vielä tavata. Nyt oon iloinen niistä kahdesta äitikaverista, joihin olen tutustunut mutta toivon myös, että jaksetaan pitää yhteyttä kesälläkin.

Suosittelen olemaan rohkea ja kirjoittaa itse ensimmäisenä tai sitten vain toivoa, että joku toinen laittaa viestiä. Mutta jos aloittaa keskustelun, pääsee juttelemaan just sen tyypin kanssa, joka vaikuttaa kaikista mukavimmalle. En itse jaksanut kirjoitella kuin kahden tai max. kolmen ihmisen kanssa. Luulen, että aika moni muukin jättää kavereiden svaippaamisen siinä vaiheessa, kun on saanut tarpeeksi kontakteja. Koska sovelluksessa on mukana kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän äitejä niin ei haittaa, vaikka vahingossa pyyhkäisisi jonkun vasemmalle. Samat ihmiset tulevat varmasti uudestaan vastaan.

Täytyy myös myöntää, että parien treffien jälkeen sovelluksen hohto on vähän laantunut, enkä ole jaksanut kirjoitella kenellekään – vain sopia tapaamisia näiden tuttujen äitien kanssa. Edellisen tekstin viestikenttään kommentoitiin, että kesällä on helppo tutustua puistoissa muihin äiteihin. Otankin seuraavaksi tavoitteeksi  jutella puistossa oleville vanhemmille  vähän useammin, enkä ohittaa smalltalk -tilaisuutta joko keskittymällä vain omaan keinujaani tai nyökkäämällä ujosti, ja sitten välttämällä mahdollista kontaktia tujottamalla suoraan eteenpäin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *