Paljonko yksi pilvi keskimäärin painaa?

Viime postauksen jälkeen tapahtunutta:

– Naapurinpojasta ei kuulunut mitään.

– Törmättiin yksi ilta vahingossa. Käytiin R-kioskilla ja kaupassa ja istuksittiin jonkin aikaa penkillä pilviä katsellen. Ja pohdittiin mm. tuota otsikon kysymystä (vastaus: koosta ja kosteudesta riippuen n. 17 000 tonnia). Oli hauskaa.

– Sen jälkeen kumpikaan ei laittanut viestiä. Ennen eilisiltaa.

Ihme melankoliaoloissani heitin Naapurinpojalle viestin:

Mua harmittaa, että asiat meidän välillä on muuttuneet. Toisaalta ymmärrän sen hyvin mun typeryyksieni takia. Mutta silti harmittaa.

Naapurinpoika vastasi, että juuuu…. Hän on ottanut hiukan etäisyyttä. Että tähän elämäntilanteeseen ei voi lisätä enää yhtään mitään tai ranka katkeaa. Että hän on tehnyt asiat mielestään NIIIIN selväksi. Että minä aloin olla jo aika painostava. Ja että jos hänen pelkkä läsnäolonsa herättää minussa tunteita, niin parempi ottaa etäisyyttä. Ja että annetaan pölyn laskeutua hetki ja katsellaan sitten uusiksi.

Ja hän on oikeassa. En oikeastaan edes halua nähdä häntä, koska tiedän, että se herättäisi minussa miljoonia tunteita. Pystyn helposti valehtelemaan itselleni, että ne ovat ihan vain niitä ystävyystunteita…. Ehehehe. Eivät ne ole. Olen edelleen hulluna häneen.

Tiedän, että tämä laimenee, nämä tunteet. Tiedän, että kun en näe häntä hetkeen, asiat tasoittuvat.

Ja sitten taas minä haluan tuntea näin koko ajan. Olla ällösöpörakastunut juuri häneen. Ja juuri nyt minulla on vahva tunne, että hän on the one.

 

Ja KYLLÄ. Jos lukisin tällaista soopaa jonkun muun blogista, ajattelisin aivan samoin kuin te nyt: Päästä irti. Hän ei ole sinulle se oikea.

 

Minä tiedän. Mutta ”tietää” on eri asia kuin ”pystyä”.