Anteeksi. Olen aasi.

Eheheheh. Edellisen postauksen jälkeen tapahtunutta:

– Tavattiin Naapurinpojan kanssa, juteltiin, jatkettiin ystävinä.

– Hengattiin yhdessä aika paljonkin. Juteltiin parisuhteista, elämästä, rakkaudesta ja myös niistä hänen naisjutuistaan.

– Viime viikonloppuna mentiin yhdessä baariin. Tai siis yhdessä, mutta ei yhdessä. Virhe!

Ilmeisesti minä olin jo pienessä mielessäni miettinyt, että me menemme yhdessä. Siis ei sillä tavoin pariskuntana, mutta että ehkä asiat voisivat kehkeytyä johonkin…….

Nooh, ei. Naapurinpoika metsästi itselleen seuraa, jopa melko epätoivoisesti mielestäni. Minä olin aivan liian humalassa ja pahoitin mieleni. Ja lähdin menemään (tai hän lähti) ja laitoin vihaisen viestin. Ja sanoin aika pahasti.

Ja nyt en tiedä ollaanko väleissä. En ole kehdannut edes pahoitella käytöstäni. Paitsi että viikonloppuna lähetin hänelle landelta kortin, jossa luki: Anteeksi. Olen aasi. En osaa sanoa muuta. Ja that’s it! Toivon, että hän reagoi siihen (ehkä tänään, kun kortti saapuu postissa????)

Anyhow. Minusta oli vähän törppöä käytöstä häneltä, että mennään yhdessä baariin ja sitten hän häviää jonnekin jonkun naisen perässä. Siis ei siksi, että pitäisi hengata minun kanssani, mutta hän jätti minut sinne yksin palloilemaan. Jaa, kai hän oletti, että minä sitten etsin seuraa jostain miehestä. Mutta tuo yökerhometsästys ei vain ole minun juttuni (paitsi joskus tosi tosi harvoin tyttöporukalla baareillessa).

Saattaa olla, että pilasin hyvän ystävyyssuhteen. Sanomalla mm. yöllä viestillä, että Mä en vaan pysty tähän. Rakastan sua liikaa enkä kestä nähdä sua toisen kanssa. Parempi ettei olla enää tekemisissä.

:(

Suhteet Oma elämä Rakkaus