Entäs kun se ihminen ei ihastu sinuun?

Tai kehenkään muuhunkaan?

Naapurinpoika ei ole kokenut ihastumisen tunnetta 13 vuoteen. 13 vuoteen. Ja hänen mukaansa on hyvin epätodennäköistä, että niin tulee tapahtumaankaan. Silti hän haluaa kevään tullen tapailla eri naisia, koska toivoo todella, että niin vielä joskus tapahtuisi. Olisi perhosia vatsassa, tiedättehän.

Ja minä mietin, että miksi se en voisi olla minä. 🙁 Voi kunpa se olisin minä!

Äh.

Mitähän sitä tekisi? Rationaalinen puoleni huutaa, että juokse ja lujaa ennen kuin sattuu.

Ja sitten se toinen puoli… Niin.

 

No okei, annan itselleni jonkin verran krediittiä: tiedostan erinomaisesti, että vaikka kuinka ihastuisin, rakastuisin ja jopa rakastaisin Naapurinpoikaa, ei se saa hänen tunteitaan heräämään. En siis kuvittele, että jollain kikkakolmosilla saisin hänet ihastumaan minuun. Toivoisin niin, mutta tiedän ettei se ole mahdollista. (Ihan jo siksikin, että hänen aivokemiansa eivät pelitä sillä tavalla).

Mutta kun hänen seurassaan on niin… upeaa.

 

En millään malttaisi luopua. Ja joo – pieni osa minua ajattelee, että se yhteys mikä meillä on (mistä hänkin on puhunut), ei voi olla olemassa turhaan.