Kesäkolli mouruaa taas
Viikonlopusta jäi kerrassaan hyvä mieli. Viime blogipostauksessa pohtimani kysymykset saivat jonkinlaisia vastauksia perjantai-iltana. Muistin virkistykseksi:
- Tarkoittaako hän, ettei halua enää tapailla?
Mies haluaa ottaa rennosti ja nauttia elämästä suunnittelematta liikoja. Ei sanonut ainakaan suoraan, ettei haluaisi tapailla. Tosin ei myöskään sanonut suoraan, että ”kyllä haluan edelleen tapailla sinua – ja vain sinua” (ystäväni mielestä olisi suotavaa, että miehet aina esittäisivät asiansa näin suoraan!) - Tarkoittaako hän, että haluaa tapailla muitakin?
En tiedä haluaako mies varsinaisesti tapailla muita, mutta ei toisaalta sitoutua minuunkaan liikaa. Että saa ikään kuin katsella ympärilleen, jos mieli tekee. Toisaalta.. Niinhän minäkin teen. - Onko hän ehkä jo tavannut jonkun, mutta ei halua luopua minustakaan?
Tjaah. Lauantaipäivän ja -illan kuumat viestittelyt kielivät kyllä siitä, että minä olin miehellä ekana mielessä. Eiköhän ne viestit olisi lähetetty sitten sille toiselle naiselle? Viestien sävy oli samanlainen kuin pari viikkoa sitten, ennen kollin etääntymistä ja kylmenemistä. Tykkäsin. - Mitä ovat nämä isot askeleet? Asia ei kuulu minulle, mutta olisi kiva tietää, jos hän vaikkapa pohtii muuttoa ulkomaille tai yhteenpalaamista exän kanssa jne…
Näitä ei selvitetty, eivätkä ne ihan totta minulle kuulu. Muutama hunch minulla kyllä näistä on. Olisi kiva nähdä kasvotusten, niin voitaisiin jutella. - Mitä ihmeen seuraavia askeleita? En minä ole etenemässä seurusteluun – enkä mielestäni ole miehelle sellaista edes vihjaillut.
Tein selväksi, etten nyt kaipaa mitään vakavaa. Tai ehkä haluaisinkin jotain vakavampaa, mutta se ei nyt ole hyvä idea millään tapaa. Koska siitä seuraa vain turhaa draamaa. Koska minä en osaa juuri nyt seurustella kenenkään kanssa, kun en ihan osaa olla itseni kanssakaan.
Kesäkolli siis kertoi, että joku vanha heila oli nähnyt minun kuvani ja siitä oli sitten syttynyt oikein kunnon sota. On niitä sotia kyllä tärkeämmistäkin asioista aloitettu. Kiista alkoi yhdestä ainoasta minun Facebookiin lataamastani kuvasta. Olisinpa vain jättänyt kuvan laittamatta…
Avoimia kysymyksiä on vielä paljonkin. Just nyt tuntuu hiukan siltä, että olen miehelle tosiaankin vain kevyttä kesäkivaa sen asian merkeissä. Taidanpa siis odotella, että mies ehdottaa seuraavaa kunnon tapaamista, jollon haluaa viettää aikaa minun kanssani oikeasti. Ans kattoo kuin kauan saan sitä odottaa..
Olisi kiva päästä juttelemaan miehen kanssa kasvotusten näistä jutuista. Toisaalta en halua nyt painostaa häntä ja jauhaa tunteista ja suhteemme tilasta. Sillä tavoin hän lähtee varmasti karkuun!