Kuinka ihmiseen ihastutaan

Koin tänään pienimuotoisen ahaa-elämyksen.

Olen nyt pari kuukautta tapaillut naapuriani. Olemme asuneet viereisissä taloissa (samassa taloyhtiössä) vuosia törmäämättä toisiimme kertaakaan. Nytkin tapasimme eräässä mobiilisovelluksessa.

Tämä tyyppi, Naapurinpoika, on… Ihana. Älykäs, utelias, elämäniloinen, fiksu, huumorintajuinen… juuri oikealla tavalla sarkastinen. Ja joo, hyväkroppainen, komea nuori mies. Hänen jokainen viestinsä saa minut nauramaan (tärkein ominaisuus miehessä!) Ekalla tapaamisella kävimme parin tunnin kävelylenkillä ja palattuani kotiin katsoin eteisen peilistä typeränä virnistelevää naamaani ja tajusin, että olin juuri kertonut tyypille tuon lenkin aikana synkimmät salaisuuteni, koko likaisen exä-kuvioni ja vaikka mitä. Naapurinpoika kyseli ja minä vastasin, ja kaikki oli niin kovin luontevaa. Huh!

Sittemmin olemme varanneet perjantaisin yhteisen saunavuoron ja viettäneet illan puhuen, puhuen ja puhuen. Ensin saunassa ja sen jälkeen hänen luonaan. Ja kyllä: minä olen korviani myöten ihastunut.

Erikoiseksi tilanteen tekee tämä: me emme ole harrastaneet seksiä. Yhtenä iltana vähän pussailtiin… (Ja mitä suudelmia ne olivatkaan, huh huh!) Siinä kaikki. Ei kähmintää, ei oikeastaan edes tuhmia viestejä. Vain viatonta pussailua ja paljon, paljon hyviä keskusteluja. Olemme kyllä puhuneet myös tunteista ja meidän ”suhteestamme”, eli ihan platoninen juttu tämä ei siis ole hänen(kään) puoleltaan.

Syy seksittömyyteen on se, että Naapurinpojalla on paniikkihäiriö ja siihen lääkitys, joka aiheuttaa tietynlaisia sivuvaikutuksia. Tästä seurauksena on se, että sen sijaan että taas hyppäisin sänkyyn ja kuvittelisin pitäväni miehestä, minä olen oikeasti tutustunut siihen ihmiseen. Koko tämä tunne on uusi, outo ja ah niin ihastuttava!

Ensimmäistä kertaa olen tilanteessa, jossa en kuvittele olevani ihastunut, vaikka oikeasti kaipaankin vain läheisyyttä, kosketusta, seksiä, hyväilyä.

Ensimmäistä kertaa ikinä olen ihastunut ihmiseen kaiken tuon takana.

Vau.

 

(Istun tätä kirjoittaessani kotona flunssan kourissa, ja varmaankin yliannostus echinaforcea sai minut päivemmällä tunnustamaan tuon kaiken viestissä myös Naapurinpojalle. Sen jälkeen en ole uskaltanut edes katsoa puhelintani – raukka on varmaan paniikkikohtauksen kourissa poistanut jo numeronikin….. Toivottavasti ei kuitenkaan.)