Mutta, mutta, mutta

Tilanteet muuttuu aika vauhtia.  Edellisessä blogipostauksessani pohdin, etten halua rakastua Kesäkolliin. Että siitä ei seuraa varmasti mitään hyvää. 

Noh. Perjantaina Kesäkolli tekstasi, että hänen ”tunne-elämänsä on aika sekaisin”. Että hän ei oikein ”tiedä mitä haluaa”. Ja tämähän on sitten aina ihan helvetin hyvä merkki… Pari viestiä vaihdettiin kunnes Kolli pudotti pommin: Sussa on älyttömästi kaikkea hyvää ja ihanaa… En tiedä, ehkä mulle on tullut tarve rakastua johonkin? Olen kuitenkin pohjimmiltani seurustelevaa tyyppiä. Tykkään kyllä sun sanoista ja viesteistä ja puheista ja ennen kaikkea siitä, että haluat mua.

Kolli ei ehkä itse edes tajunnut, mitä nuo lauseet pitivät sisällään.

Minä olen ihana, MUTTA… Hän kyllä tykkää, MUTTA… Hän ei ole rakastunut minuun.

Ja senhän toki tiesinkin. Mutta koska tähän mennessä on nimenomaan puhuttu, että otetaan iisisti, ei stressata, katsellaan rauhassa, hiljaa hyvää tulee jne jne jne, niin tuo tuntui jotenkin… Yhteisen sopimuksen rikkomiselta, jos ymmärrätte?

Eikös me sovittu, että ei ajatella rakkautta ja rakastumista? No eihän me mitään sellaista olla sovittu.

Ja minun teki mieli huutaa, että selvä, rakastu muhun! Seurustele mun kanssa, senkin tonttu! Totta helvetissä mä haluan sun kanssa sen kaiken, KAIKEN, enhän mä tässä muuten olisi.

Ihan vaan koska… Minä olen sittenkin jo rakastunut. :(

 

P.S. Voisko joku neuvoa, miten Giphyn giffit saa näkymään Lilyssä??