Viime postauksen jälkeen tapahtunutta:

– Naapurinpojasta ei kuulunut mitään.

– Törmättiin yksi ilta vahingossa. Käytiin R-kioskilla ja kaupassa ja istuksittiin jonkin aikaa penkillä pilviä katsellen. Ja pohdittiin mm. tuota otsikon kysymystä (vastaus: koosta ja kosteudesta riippuen n. 17 000 tonnia). Oli hauskaa.

– Sen jälkeen kumpikaan ei laittanut viestiä. Ennen eilisiltaa.

Ihme melankoliaoloissani heitin Naapurinpojalle viestin:

Mua harmittaa, että asiat meidän välillä on muuttuneet. Toisaalta ymmärrän sen hyvin mun typeryyksieni takia. Mutta silti harmittaa.

Naapurinpoika vastasi, että juuuu…. Hän on ottanut hiukan etäisyyttä. Että tähän elämäntilanteeseen ei voi lisätä enää yhtään mitään tai ranka katkeaa. Että hän on tehnyt asiat mielestään NIIIIN selväksi. Että minä aloin olla jo aika painostava. Ja että jos hänen pelkkä läsnäolonsa herättää minussa tunteita, niin parempi ottaa etäisyyttä. Ja että annetaan pölyn laskeutua hetki ja katsellaan sitten uusiksi.

Ja hän on oikeassa. En oikeastaan edes halua nähdä häntä, koska tiedän, että se herättäisi minussa miljoonia tunteita. Pystyn helposti valehtelemaan itselleni, että ne ovat ihan vain niitä ystävyystunteita…. Ehehehe. Eivät ne ole. Olen edelleen hulluna häneen.

Tiedän, että tämä laimenee, nämä tunteet. Tiedän, että kun en näe häntä hetkeen, asiat tasoittuvat.

Ja sitten taas minä haluan tuntea näin koko ajan. Olla ällösöpörakastunut juuri häneen. Ja juuri nyt minulla on vahva tunne, että hän on the one.

Ja KYLLÄ. Jos lukisin tällaista soopaa jonkun muun blogista, ajattelisin aivan samoin kuin te nyt: Päästä irti. Hän ei ole sinulle se oikea.

Minä tiedän. Mutta ”tietää” on eri asia kuin ”pystyä”.

Eheheheh. Edellisen postauksen jälkeen tapahtunutta:

– Tavattiin Naapurinpojan kanssa, juteltiin, jatkettiin ystävinä.

– Hengattiin yhdessä aika paljonkin. Juteltiin parisuhteista, elämästä, rakkaudesta ja myös niistä hänen naisjutuistaan.

– Viime viikonloppuna mentiin yhdessä baariin. Tai siis yhdessä, mutta ei yhdessä. Virhe!

Ilmeisesti minä olin jo pienessä mielessäni miettinyt, että me menemme yhdessä. Siis ei sillä tavoin pariskuntana, mutta että ehkä asiat voisivat kehkeytyä johonkin…….

Nooh, ei. Naapurinpoika metsästi itselleen seuraa, jopa melko epätoivoisesti mielestäni. Minä olin aivan liian humalassa ja pahoitin mieleni. Ja lähdin menemään (tai hän lähti) ja laitoin vihaisen viestin. Ja sanoin aika pahasti.

Ja nyt en tiedä ollaanko väleissä. En ole kehdannut edes pahoitella käytöstäni. Paitsi että viikonloppuna lähetin hänelle landelta kortin, jossa luki: Anteeksi. Olen aasi. En osaa sanoa muuta. Ja that’s it! Toivon, että hän reagoi siihen (ehkä tänään, kun kortti saapuu postissa????)

Anyhow. Minusta oli vähän törppöä käytöstä häneltä, että mennään yhdessä baariin ja sitten hän häviää jonnekin jonkun naisen perässä. Siis ei siksi, että pitäisi hengata minun kanssani, mutta hän jätti minut sinne yksin palloilemaan. Jaa, kai hän oletti, että minä sitten etsin seuraa jostain miehestä. Mutta tuo yökerhometsästys ei vain ole minun juttuni (paitsi joskus tosi tosi harvoin tyttöporukalla baareillessa).

Saattaa olla, että pilasin hyvän ystävyyssuhteen. Sanomalla mm. yöllä viestillä, että Mä en vaan pysty tähän. Rakastan sua liikaa enkä kestä nähdä sua toisen kanssa. Parempi ettei olla enää tekemisissä.

🙁