Huh, viimeisestä postauksesta on jo yli neljä kuukautta. O_O Olenkin ihmetellyt, että mikä on kun ahdistaa; olisi kiva purkaa näitä tuntoja jonnekin jne. Noh, miksikäs ei blogiin!

Kevään aikana on tapahtunut kaikenlaista. Vaihdoin työpaikkaa, remontoin vähän asuntoani, tapailin hetken yhtä oikein mukavaa kundiakin. Ja nyt odottelen pian alkavaa kesälomaa innoissani ja vähän peloissani. En ole vielä päässyt kesämoodiin. Kaipaan hellettä! Nyt pidän etäpäivää töistä, koska pikkuinen flunssa yllätti.

Mieskuulumisia: rakastun päivä päivältä enemmän Naapurinpoikaan. Se on sekä älyttömän upeaa että helvetin kamalaa. Upeaa siksi, että kyllähän rakastuneena oleminen on maailman ihanin tunne. Kamalaa siksi, etten usko hänen tuntevan samoin. Ei ainakaan mitään näin syviä tunteita.

Hänen seurassaan on ihanaa. En ole koskaan tavannut ketään sellaista. En vain tiedä, mitä hänestä haluan… Jotenkin en oikein osaa kuvitella meitä seurustelemassa. Mutta aina kun nähdään, tekisi mieli koskettaa, suukottaa, paina pää hänen kaulalleen… Välillä kaipaan niin, että sattuu. Ja tällä hetkellä maailmassa ei ole ketään toista, joka saisi minut hymyilemään joka kerta ihan vain olemalla siinä.

Juttelin asiasta exäni kanssa. Kyllä, aina kun masentaa ja on se olen-maailman-paskin-eikä-kukaan-rakasta-mua-fiilis, tekstaan exälle. Koska hän vastaa joka kerta näin: ”Sä olet maailman kaunein, fiksuin, älykkäin ja hauskin, upein tyyppi jonka tiedän. Ja jos joku mies ei sitä ymmärrä, niin se on sen tappio”. Exä käski ottaa riskin ja tunnustaa kaiken naapurille. ”Jos pelkäät epäonnistumista niin paljon, ettet koskaan uskalla yrittää, et koskaan saavutakaan mitään” oli exän kliseinen neuvo. Ja oikeassahan hän on.

Mutta miten voisin ikinä kertoa Naapurinpojalle, jonka kanssa meistä on tullut läheisiä ystäviä, että olen palavasti rakastunut häneen, ja taidanpa – itse asiassa – jollain tavalla ihan vähän rakastaakin? Menettämättä ystävyyttä ja ajamatta häntä pois?

Saattaa olla, että hän muuttaa syksyllä toiselle paikkakunnalle. Pelkkä ajatuskin sattuu. 🙁