Nyt se tapahtui. Meidän ensimmäinen riita. Ja se on vielä kesken!

Hain Kesäkollin lauantaina baarista ja mentiin hänen luokseen. Joo, olin aika kireänä, koska a) olinhan juoppokuskina ja herännyt neljältä aamulla ihan vaan hakemaan miehen baarista, b) oli superpimeää enkä mä ole muutenkaan kovin tottunut kuski = jännitti ja c) mies tietysti halusi hampparille vielä ja mua väsytti (enkä meinannut osata ajaa sinne hesburgerillekaan) ja vielä d) mies laittoi autoradion tietty täysille mikä vaikeutti liikenteen seuraamista ja kiristi mun hermoja vielä entisestään.

No joo no. Ajeltiin siinä yöllä sitten miehen luokse, ja hän hampparihaukkujen välissä jutteli mm. exästään ja kaikista asioista, mitkä häntä (yhä edelleen) tuntuivat kaivelevan. Lisäksi yksi lause alkoi sit kun mä rakastun johonkuhun…

Lienee selvää, että mun fiilikseni lässähtivät siihen lopullisesti. Kun päästiin miehen luo, halusin lähinnä nukkumaan. Aamulla heräsin ennen miestä, keitin aamukahvit, itkin ja poistuin paikalta.

Sitten vaihdettiin  sunnuntain ajan viestejä, joista kävi ilmi, että molemmat oltiin loukkaantuneita asioista x ja y. Minä esimerkiksi olen loukkaantunut siitä, että hän jatkuvasti kommentoi jotain mun ulkonäköön liittyviä asioita (mies ei mielestään ole kommentoinut mitenkään väärällä tavalla vaan – päinvastoin –  on yrittänyt olla perkeleen varovainen sanomisissaan (tästä olen täysin eri mieltä!!)) Mies oli loukkaantunut mm. siitä, kun kommentoin (vitsillä!) hänen nenäkarvojaan. Miehen mielestä olin töksäyttänyt asiat tökerösti.

Lisäksi minua vituttaa se ex-vaimo. Totta kai hän on miehelle tärkeä. Totta kai voidaan puhua edellisistä suhteista. Mutta mies vaikuttaa olevan todella, todella loukkaantunut exälleen edelleen. Hän puhuu avoimesti siitä, miten hänen mielestään exän uusi mies on ruma ja tyhmä. Okei. En epäile hänellä olevan enää romanttisia tunteita exäänsä kohtaan, mutta helvetin paljon häntä exänsä asiat kiinnostavat. Mun exä on myös mulle tärkeä, mutta hän kuuluu silti menneisyyteen. Enkä todellakaan vaivaa päätäni hänen nykyisellä tyttöystävällään. Mies kääntää päässään tuon jotenkin niin, että kuvittelen hänen haluavan palata yhteen exänsä kanssa (en todellakaan kuvittele, mä en vaan ole oikea ihminen kuuntelemaan niitä juttuja.)

Ei siinä mitään. Riitely kuuluu parisuhteeseen. Mutta mikä mua tälläkin hetkellä eniten vituttaa on se, että eilen illalla mies ikään kuin päätti koko keskustelun (jota ei ollut ehtinyt kunnolla edes syntyä) toteamalla, että en nyt tässä erittele näitä asioita, kyllä me molemmat tiedetään miten asiat on.

Aha. No mä en kyllä tiedä. Vituttaa, että kaikki asiat on jotenkin levällään. Tajusin, että meillä on aika suuria näkemyseroja mitä tulee kommunikointiin. Ja se huolestuttaa. Odotin mieheltä ihan toisenlaisia vastauksia kuin mitä sain, ja nyt harmittaa, että odotin yhtään mitään. Ärsyttää, että mies katsoi oikeudekseen jotenkin vaan päättää keskustelun noin vain. Että keskitytään nyt vaan hyviin asiohin. No eipä keskitytä, jos on huonoja asioita käsiteltävinä!

… toisaalta la-yönä juuri ennen nukahtamistaan mies kuiskasi, että sä olet hyvä juuri tollaisena kuin olet. Olisi varmaan pitänyt vaan uskoa ja yrittää muistaa noi sanat herätessä.