Huh huh, sanon vaan!

Ei siinä Kesäkollin viestissä, josta viimeksi bloggasin, sitten ollutkaan mitään muttaa. Ei mutan muttaa, todellakaan. Nimittäin, sen jälkeen on tapahtunut seuraavaa:

Viestin jälkeisenä sunnuntaina sain kutsun lähteä prätkäajelulle Ruissaloon. Käveltiin vähän ja katseltiin merta. Käytiin syömässä. Oli ihanaa. 🙂

Seuraavana perjantaina Kesäkolli pyysi minut luokseen pitsan, leffan, saunan ja poreammeen merkeissä. Oli ihanaa. 🙂

Sen jälkeen kaikki on mennyt jotenkin tosi kivasti. Olen viettänyt Kesäkollin luona ihania iltoja ja öitä (arkenakin!!), ja oi jestas miten nautin siitä. 🙂

Viimeksi, kun olin Kesäkollin luona, katseltiin leffaa vierekkäin, ja yhtäkkiä Kesäkolli otti kädestä kiinni. Siinä mä sitten istuin pimeässä huoneessa toimintakomediaa katsellen, vilkaisin välillä miestä ja mietin, että huh huh miten kivaa onkaan ihan vaan olla siinä toisen vieressä… Seurustella? Kesäkolli sanoi, että voitais joskus yhdessä käydä siellä sun vanhempien luona.

Seuraavana päivänä lähdin sitten käymään vanhemmillani landella. Yhtäkkiä Kesäkolli viestitteli, että tulee käymään kahvilla, annapas osoite. Valitettavasti vanhempani eivät olleet juuri sillä hetkellä kotosalla, joten tutustumiset ja käsipäiväät jäivät sillä kertaa tekemättä. Apua!

Illalla Kesäkolli oli perheensä rapujuhlissa ja pyysi minua tapaamaan vanhempiaan. Minä en ollut ajokuntoinen ja aamulla oli aikainen herätys, joten väliin jäi kiekko.

Virallisesti ei vieläkään seurustella. Tai ainakaan tästä ei olla puhuttu seurusteluna. (Kesäkolli on kyllä nimittänyt itseään minun poikaystäväkseni ja minua hänen tyttöystäväkseen).

Elämä on ihanaa. 🙂