Päivä 3

Kolme päivää Berliinissä, osa kolme

Kas niin koitti viimeinen aamu Euroopan sykkeessä. Olo yhtä hikinen, yhtä rentoutunut. Syystä taikka toisesta reissussa arki ei paina, vaikka samat deadlinet ja tekemättömät hommat odottaa kotona. Reissussa sitä keskittyy tulkitsemaan metrokarttaa ja kuuntelemaan sisäistä ääntään. Mitä minä haluaisin tehdä seuraavaksi? Syödä? Kävellä? Istua? 

Ollaan suorastaan elämän peruskysymysten äärellä. 

Viimeisen päivän agenda oli melko lailla mitäänsanomaton. Tarkoituksena palauttaa muutamat lauantaina tehdyt hutiostokset, ehkä ostaa jotain lisää. Ja muuri, Berliinin muuri piti nähdä.

Aamupalalla sain taas kimppuuni lauman ampiaisia täten aiheuttaen ohikulkijoille hupia niitä pois hätistäessäni ja kadulla hyppiessäni (kahvilan mamma luuli meitä puolalaisiksi, joten ei huolta, ei tahrattu Suomikuvaa). Tämä pieni alkulämmittely teki kuitenkin poikaa, sillä melko monta askelta tuli taas otettua päivän kuluessa. Tallattiin läpi Eastside Galleryn, käytiin ihmettelemässä Checkpoint Charliella rajanylittäneiden, tai sitä yrittäneiden, tarinoita sekä käveltiin sen kuuluisan Brandenburgin portin alitse. 

Tarpeeksi ihmeteltyämme hypättiin metroon, napattiin hostlalta laukut ja tarkoitus oli napata jostain myös ruokaa (döner!!), mutta kuinkas kävi. Hyvää döner-paikkaa ei aikataulullisista (kun on kerran juossut pää kolmantena jalkana ja ehtinyt Pietari-Suomi-junaan minuutti ennen sen lähtöä, oppii olemaan ajoissa) syistä ehtinyt löytymään. Jäimme siis nuolemaan näppejämme ja oli tyydyttävä lentokentän kämäleipiin. No, jäipä vielä syy matkustaa Saksaan, toivottavasti pian. Kuten lentokoneen penkkiin hautautuessani totesin: Berliinihän on uusi Tallinna.

Sinne pääsee nopeasti ja suht edullisesti, joten miksei. 

Auf Wiedersehen, Berliini.