Alkuhuumassa

Suustani tunkee ulos sana blogi valehtelematta päivittäin. Joko kerron läheisilleni, mitä blogeja olen lukenut, mitä olen jostakin blogeista lukenut, mitä seuraamani bloggaajat ovat julkaisseet Instagramissa tai muuten vain päivittelen sitä, miten (suosituille) bloggaajille kaikki on niin helppoa. Epistä. Mutta joka tapauksesssa: blogi blogi blogi. Joskus olen jopa saattanut päästää ulos sammakon ”minä perustan itse blogin”.

No, nyt se sammakko on sitten ulkona ihan toden teolla. Koska gradu on kohta kirjoitettu, minulla on aikaa. Koska minulta aina kysytään, miksen kirjoita. Koska en halua, että sormeni näivettyvät näppäilemään pelkästään asiakassähköposteja. 

 

”Hei Pirkko,

kiitos viestistäsi!”

 

Syystä taikka toisesta, täällä joka tapauksessa ollaan ja kirjoitetaan. Suorastaan jännityksellä odotan, mitä tästä tulee, sillä allekirjoittaneella on aina tapana innostua näistä oman elämänsä pikkuprojekteista hetkellisesti ja unohtaa ne tyystin sen hetken mentyä ohi. Olen muun muassa päättänyt lähteä vaihtoon, opetella puhumaan sujuvaa ranskaa, hakea ainakin kymmeneen eri kouluun, opetella seisomaan päällä, lukea läpi kaikki Nobel-palkitut kirjat ja reilata läpi Euroopan. Joka kerta olen ollut yhtä innoissani ja joka kerta se into on unohtunut siinä silmän räpäyksessä. Lienee turha tähdentää, että yhtäkään edellä esiteltyä projektia en ole saanut loppuun, vaikka yliopistossa ranskaa vuoden verran kertailinkin. Siispä katsotaan, kuinka kauan tämä blogiin liittyvä into kestää. Otetaanpa tavoitteeksi vaikka vuoden verran. Tai vaikka alle kuukauden päässä häämöttävän Pietarin matkan verran. Koska nimensä mukaisesti aion kirjoittaa tänne matkakertomuksia. Ja kertomuksia tavallisesta arjesta. Ja ihan mistä tahansa. Because I can. 

Palataan! xxx