Magna cum laude approbatur

Lumi on vihdoinkin tullut ja kaivoin talviparkani esiin. Perseeni mahtuu siihen vielä vaikka se on leveämpi kuin koskaan.

Istun töissä tekemättä mitään koska näköjään olen ainoa joka ei ole lomalla. En ole ollut yli viikon lomalla sitten toukokuun ja se alkaa tuntua. Olen töissä vain kolme päivää viikossa mutta loput päivät kirjoitan (”kirjoitan”) gradua. Aina on jotain mitä pitäisi tehdä, aina takaraivossa hakkaa jokin asia. Kirjoita sitä kirjoita tätä.

Haluan kirjoittaa, mutta mitä tehdä kun itsetunto sanoo, etten kuitenkaan osaa ja etten tule saavuttamaan mitään, en ainakaan sitä magna cum laude approbaturia jota niin yritän saada jatko-opintojen takia. Voiko näin huonolla itseluottamuksella edes olla akteemikko?