Syntymäpäivä – päivä jolloin olin spesiaali
Jos tietää minut, tietää, että ahdistun syntymäpäivästäni. En sen vuoksi, että vanhenen. Ehei, se ei tunnu vielä missään. Kaksikymppisenä ei vielä minusta kuulu edes ajatella asiaa sen suuremmin. Ahdistus liittyy enemmän siihen, että yleisesti ottaen syntymäpäiväni ovat olleet kamalia. Lapsena muistan isän juoneensa itsensä humalaan ja aloittaneen kärhämöinnin jonkun kanssa. Kivaa oli kun koulukaverit tulivat, mutta toisinaan se oli kamalaakin kun joku hieman kiusasi.
Aikuisena olen viettänyt monet syntymäpäivistäni yksin. Facebookin onnittelu viestit eivät paljoa lämmitä. Kakkua en ole leiponut tai oikeastaan mitään spesiaalimpaa. Viime vuonna itkin koko päivän sängyn pohjalla ja kärsin masennuslääkkeitteni oireista. En halunnut juhlia mitenkään. Halusin vain, että päivä vaihtuisi ja seuraava päivä ei tuntuisi niin yksinäiseltä.
Tänä vuonna oli aikalailla erilainen kello. Kokki oli ottanut syntymäpäiväni vapaaksi viikkoja aikaisemmin. En ollut odottanut sitä laisinkaan vaan sen hän ilmoitti minulle ja sai nieleskelemään lähes kyyneliä. Olin niin iloinen. Joku halusi olla minun kanssani kun uusi vuoteni tällä pallolla alkaa. Tajusin myös, että voisin ihan oikeasti pyytää ihmisiä tulemaan luokseni. Jotenka kutsuin yhdeksän ihmistä, kavereita heidän poikaystävineen sekä vanhempani. Pieni asuntoni olisi syntymäpäivänäni täynnä rakkaita ihmisiä ja kohteliaisuus pakottaisi heidät olemaan mukavia toisilleen.
Päivän lähestyessä olin aina vain innostuneempi. En halunnut mitään prinsessa kohtelua, toivoin vain mukavaa päivää. Minä sain sen, sain sen tuhatkertaisena. Jo yöllä katsoimme Kokin kanssa sylikkäin ten inch heron, joka on yksi lempi leffoistani. Kun lopetimme kokki vilkaisi kelloa ja sanoi: ”hyvää syntymäpäivää!”. Hän oli illalla tuonut minulle ihanan kukkasen sekä teetä ja suukkoja. Olin hyvin tyytyväinen nainen.
Aamulla heräsin aikaisin, sillä tarvitsen huomattavasti vähemmän unta kuin kokki. Olen aina ollut vähä uninen, mutta nykyään nukun sen kuin tukki. Tökin herran hereille ja kyselin haluaisiko hän kahvia. Minun käskettiin olla hiljaa ja teeskennellä nukkuvaa. Kun olin aloittanut komean kuorsaamisnäytökseni minut suudeltiin ”hereille” ja uninen mies toivotti uudelleen hyvää syntymäpäivää ja mönki ylös. Odotin, että saisin vain teetä sänkyyn, mutta teen keittämiseen ei kuulunut yleisesti kolina keittiöstä. Kun minun vihdoin annettiin nousta keittiöön oli katettu oikea herkku aamiainen. Olin niin otettu. Tiesin Kokin olevan todella väsynyt ja se, että hän oli nähnyt niin paljon vaivaa lämmitti minua. Aamiaisen ajan kuuntelimme hyviä kappaleita ja jutustelimme.
Aamiaisen jälkeen pakotin kokin takaisin sänkyyn ja kävin itse kaupassa sekä alkossa. Sää oli suorastaan jumalaisen kaunis ja päätin viedä koirankin pitkälle lenkille. Kun palasin kotiin peitto mytty oli saanut ympärilleen lahjanarun. Kikattaen herätin herran ja sain toisen syntymäpäivä lahjani.
Sain viettää päivän pitkässä suihkussa, antaumuksella laittautuen ja kaiken aikaa minulle oli tasainen tee ja viinirypäle virta. Olo oli kuin prinsessalla. Vieraiden tuloa ennen koristelimme asunnon kynttilöillä, taustalle klassista ja minulle viimeiset korut. Kokki otti hetkeksi käsiinsä ja katsoi päästä varpaisiin. ”Sä olet niin kaunis”, sai sydämeni hypähtämään.
Vieraista kaikki olivat oikein hyvän käytöksen kera paikalla ja sain mukavia lahjoja. Kokki laittoi kukat kampauspöydälleni, enkä ollut edes osoittanut paikkaa. Hän myöhemmin illalla kertoi ajatelleensa, että ehkä haluaisin niitä ihailla aamuisin ja iltaisin kun istun pöydän ääressä. Olin niin onnellinen. Isäni oli lisäksi kokin kimpussa ja kuin pieni poika.
Kun vieraat olivat poistuneet minä siivosin ja kokki juoksutti koiran. Teimme yhdessä Risottoa ala Milanese ja söimme sen kynttilöin valaistussa asunossani. Olin niin onnellinen. Syntymäpäiväni oli ollut parempi kuin olisin voinut unelmoida. Kun lopulta olin kokin sylissä sohvalla ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä pohdin sen olleen paras syntymäpäiväni ikinä.
