4 nollatunti työntekijän päänsärkyä
Opiskelijana kaipasin töitä kipeästi, oikeammin en selviäisi ilman töitä. Minulla on lainaa ihan merkittävästi, sillä tarvitsin auton edellisen työpaikkani takia ja joudun sitä jokakuukausi myös nostamaan vielä, mutta eläminen oli todella tiukkaa. Erityisesti kun vanhempien taloudelliseen tukeen ei voi enää luottaa aikuisena, enkä haluakkaan. Haluan elää mahdollisimman itsenäisesti ja tienata omat rahani.
Lainaan päädyin pankissa työskenneltyäni ja käsitettyäni kuinka törkeän halpaa lainaa se oikeasti on ja miten paljon helpompaa elämäni on sen kanssa. Voin sanoa, että on ollut päiviä kun olen ollut tuskanhiki otsalla kun rukoilen ruokaa kaappiini. Eikä opiskelijana haluaisi aina vain syödä nuudeleita ja makaronia. Eläminen on yllättävän kivaa ja minäkin ”törsään” spotifyin ja netflixin muodossa sekä josksu kehtaan näyttää naamaani baarissa ja leffassa.
Päädyin lopulta erään yrityksen nollatunti työntekijäksi, joka kiertää eri kassoilla istumassa kun tarve vaatii. Mitään muuta työtä ei ollut tarjolla ja tällä paikkakunnalla myös kilpailu paikoista on kovaa. Minä pidän työstäni, oikeasti. Minusta kassalla olo on ihan mukavaa ja pidän ihmisten kanssa työskentelystä. Taustalla on kuitenkin asioita, jotka saavat toisinaan hermoni kiristymään. Sen vuoksi jatkan yhä työnhakua, jossa minulle taattaisiin tunteja ja maksettua sairaanhoitoa.
- Vuorojen epävarmuus
Koska olen nolla tunti sopimuksella, työnanatajan ei tarvitse taata minulle vuoroja. Jos joku valittaa minulle siitä, että kännykkäni on oikeasti koko ajan silmieni edessä se johtuu töistä. Tarvitsen rahaa, jonka ansaitsemiseksi tarvitsen vuoroa. Joskus vuorot menevät sekunneissa ja on puhtaasta tuurista kiinni mitä saa. On myös ärsyttävää koettaa tehdä mitään suunnitelmia, sillä saatan seuraavan tunnin aikana olla jo matkalla töihin.
- Palkka
Palkkani on todella pieni. Alle yhdeksän euroa tunnilta, sillä olen harjoittelija ja tämä palkka on voimassa vuoden. Tottakai ymmärrän, ettei minulle voida täyttä palkkaa maksaa, mutta kuten sanoin homma ei ole ydinfysiikkaa. Lisäksi kevyesti kiertää se, että olen pian valmistumassa liiketalouden ammattilaiseksi korkeakoulusta. Lisäksi meillä ei ole henkilökunnan alennuksia, liikuntaseteleitä tai mitään muitakaan mukavuuksia.
- Sunnuntait
Sunnuntait tuntuvat olevan ainoita päiviä, jolloin kaikki kaupan työntekijät haluavat tulla töihin ja meitä ”vaeltajia” ei kaivata. Olisi niin hienoa saada joskus tuplapalkka. Tosin, tiedän että saan vain haaveilla siitä.
- ”Oletko oikea kassatäti?”
Eri kohteissa meitä kohdellaan eri tavoin. Yhdessä paikassa minulla on tismalleen samat vaatteet kuin muillakin ja toisessa minut erottaa ”oikeista” työntekijöistä kaukaa. Lisäksi toisessa on aina pullaa tai jotain muuta mukavaa paistopisteistä ja niitä kannustetaan syömään. Toisessa kahvin ottaminenkin tuntuu jo lähes rikokselta. Se, että minä liikun paljon eri kohteissa ei tee minusta yhtään huonompaa. Voin melkein sanoa, että olen oikea mestari tämän jälkeen, sillä olen omaksunut kymmeniä eri toimintatapoja. BTW. Minä en kiusallani numeroi väärin tai tee jotain outoa juuri teidän kaupassa. Koska jokaisessa paikassa on eri tyyli en minä aina muista jokaista pientä yksityiskohtaa. Sen vuoksi myös pyydän, että takanani on joku kaupan työntekijä tai minulla on neuvontaan puhelin.
Minä välitän työni jäljestä ja haluan asiakkaan lähtevän kassaltani tyytyväisenä. Pyrin aina luomaan hyvän fiiliksen ympärilleni ja jos mokaan, myönnän sen ja opin siitä sekä korjaan tekoni. Haluan myös ymmärtää missä tein väärin. Voin sanoa, että tämä ei ole aina helppoa, mutta olen jo iloinen tästä pienestä taloudellisesta helpotuksesta. Toivon vain, että palkkani nousisi pian edes kohtuulliseksi.
Mutta koska olen asiakaspalvelussa ja haluan säilyttää työpaikkani, mottoni on:
